Yritin selvittää, sopivatko myös puuvartiset luonnonkukiksi. Artikkelikuvassa on puumaiseksi leikattu kotimainen lehtopensas koiranheisi (Viburnum opulus) parhaassa kukassa koskaan.
Nurmitädykettä (Veronica chamaedrys) meillä on maalla ja kotona. Se on sinistäkin sinisempi harmiton, sopivasti leviävä luonnonkukka, joka on kaunis niin pinkin puna-ailakin (Silene dioica) kuin limen poimulehden (Alchemilla vulgaris) kanssa.
Saniaiset eivät kuki, mutta tämä soreahiirenporras (Athyrium filix-femina) on muuten upea.
Juhannusruusujen (Rosa spinosissima ’Plena’) kukinta alkaa olla parhaimmillaan. Vasemmassa kuvassa on myös pitkään kukkinut atsalea ’Rosy Lights’, oikealla seuranaan illakkoa (Hesperis matronalis), peittokurjenpolvea (Geranium x cantabrigiense) sekä toinen tontuistamme.
Puuvartisissa on myös punaisen eri sävyjä: hennon vaaleanpunainen nuokkusyreeni (Syringa komarowii subsp. reflexa) kukkii enemmän kuin vuosiin ja pari vuotta sitten istutettu tarha-alppikärhö (Clematis alpina ’Purple Dream’) on päässyt hyvään kasvuvauhtiin aitan päädyssä. Voimakasta punaista löytyy tarhapionista (Paeonia x festiva) ’Rubra Plena’.
Alkukesällä sinistä ja violetin eri sävyjä löytyy siperiankurjenmiekasta (Iris sibirica), lehtoakileijasta (Aquilegia vulgaris), laukoista (Allium) ja vuorikaunokista (Centaurea montana). Kuunliljan ’Sum and Substance’ kanssa se muodostaa sinisen ja limen parin.
Kaksi puutarhaa 