Kevät kauneimmillaan kotona

Artikkelikuvassa on valtavan suloinen pieni alppiruusu ’Tiuku’ (Rhododendron catawbiense var. compactum × williamsianum). ’Tiuku’ on ostettu kotoaan Mustilan arboretumista, ja se kukki tänä vuonna ensimmäistä kertaa.  Toinen sen vanhemmista on kiinalainen kelloalppiruusu (R. williamsianum). Siltä ovat peräisin sievät kellomaiset kukat ja pyöreät lehdet, kun taas toinen vanhemmista virginianalppiruusu on antanut talvenkestoa. (Lähde: Mustilan verkkosivut.) Edes sadepäivä ei latista somaa ’Tiukua’, vesipisarat suorastaan korostavat kukkien herkkää kauneutta.

Toista ääripäätä alppiruusuissamme edustaa takapihan ’Mikkeli’ – ’P. M. A. Tigerstedt’ -ryhmä, jonka etualalla kasvavat keltakukkainen ’Goldinetta’ ja valkoinen ’Boule de Neige’. ’Mikkeli’ on varmaan jo kolmimetrinen, ’P. M. A. Tigerstedtit’  parimetrisiä ja leveitä. Kun tämä ryhmä kukkii, puutarha on parhaimmillaan.

Takapihan uudistetulla reuna-alueella väriä antavat keväällä Rhodokerhon Puolan-tilauksessa saapuneet revontuliatsaleat ’Rosy Lights’.

Etupihalla hehkuu edellisen omistajan istuttama koristeomenapuu (Malus), jonka lajike ei ole tiedossa. Etualalla marjaomenapensas (Malus toringo var. sargentii) availee kukkiaan.

Advertisement

Ihanat tähtimagnoliat

Jokavuotinen pieni ihme ilahduttaa jälleen kotipuutarhassa: tähtimagnoliat (M. stellata ) kukkivat.

Vastakohdat täydentävät toisiaan myös puutarhassa: hienostuneiden magnolioiden vastakohdaksi käyvät hyvin keisarinpikarililjat (Fritillaria imperialis). Peuraverkko on muiden ryhmän kasvien suojana. Jättävät sentään oranssit hömmetyiset rauhaan.

Peurojen takia olemme toistaiseksi luopuneet tulppaaneista kokonaan ja siirtyneet narsisseihin. Niistäkin löytyy monenlaisia ja hyvin viehättäviä kukkia. Ylhäällä vasemmalla orkideanarsissa ’Thalia’ on suosikkini tällä hetkellä.

’Thalia’

nimetön

’Soestdijk’

’Peach Cobbler’

Kevätmessujen laiha korvike

Tänä keväänä ei ollut meillä jo perinteeksi muodostunutta käyntiä kevätmessuilla. Sieltä aina tullut ostettua joitakin perennanjuurakoita ja daalianjuurakoita, usein myös muita kasveja ja siemeniä.

Olen yleensä ehtinyt Lidlin kevätkasvipäiville, kun myymälässä on ollut vain jämät jäljellä. Tänä vuonna pääsin oikein valitsemaan. Maalla on tilaa viime kesänä tehdyssä portaikon viereisessä penkissä. Myös alapihan toisella ruusualueella tehdään siirtoja, joten sinnekin tarvitaan täytettä. Oikean reunan tummat sävyt pääsevät jompaan kumpaan.

Kotipuutarhassa muokataan keltaista ryhmää, mitäs muuta! Ainakin Stella d’Orot menevät siihen. Sinne on tulossa myös muutama ruusunjuurakko. Aiemmin Lidlistä ostetut ovat talvehtineet toistaiseksi jopa yllättävän hyvin. Punainen daalia on matala ja menee ruukkuun kotiin. Lopuista en vielä ole varma, minne päätyvät. Aina näille kevään heräteostoksille on paikka löytynyt.

Aikaisen kevään ihanuus ja kamaluus

Kevät on poikkeuksellinen myös puutarhassa. Usein tähän aikaan puutarhoissamme on vielä lunta varjoisimmissa kohdissa  ja ainakin on liian märkää aloittaa kevättöitä leikkauksia lukuun ottamatta. Kun termistä talvea ja lunta ei ollut, kevät on noin kuukauden tavanomaista edellä. Kuusamissa (Lonicera) on lehdet, ja monissa muissa kasveissa silmut ovat jo niin isot, että lehdet aukeavat heti sään lämmetessä. Nyt suorastaan toivoo pieniä yöpakkasia, etteivät kasvit heräsi vielä kokonaan, jos tuleekin vielä kylmä jakso. Tätä kirjoittaessani tuli reipas lumikuuro.

Lehdet kuusamassa 13.4.2020.

Suurin osa kevättöistä on jo tehty: leikkaukset, siivous, suojaukset. Kaurisongelma on edelleen pahentunut. Meillä OLI etupihalla iso alue vuorenkilpeä, ei ole enää. Koskaan aikaisemmin vuorenkilpi ei ole kelvannut kauriille, nyt koko alue on tuhottu. Pahin tuho tehtiin, kun olimme maalla käymässä. Juurakot ovat jäljellä. Ensiapuna mieheni levitti alueelle viimevuotisen multakuorman jämät, etupihan kuivia lehtiä ja 200 litraa ostomultaa. Toivomme, että vuorenkilpi elpyy kevään ja kesän aikana.

Tässä kasvoi n. 10 neliömetriä vuorenkilpeä. 

Koko puutarha on suihkutettu Trico Gardenilla. Sipulikukat narsisseja lukuun ottamatta on verkotettu. Artikkelikuvan kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) ’Katharine Hodgkin’ ja ’Katherine’s Gold’ majailevat verkon alla. Kuvan keskellä näkyvä keppi on yksi verkon kannatinkepeistä.

En yleensä osta tetenarsisseja, koska emme ole pääsiäisenä kotona. Maalla on ollut liian talvista kevätkukille ja usein kovia yöpakkasia. Maalle ei tänä vuonna saanut mennä. Pieneksi kevään iloksi tein keittiön ikkunan alle istutuksen narsisseista ja valkoisista helmililjoista (Muscari armeniacum).

 

 

Leikkokukkamaa: viime vuodesta viisastuneena

Viime vuonna maalla oli kaksi lavaa leikkokukkia, mielenkiintoinen ja opettavainen kokeilu. Tuli oppia kimppujen sommittelusta ja sitomisesta. Kasvien suhteen tärkein oppi oli lyhyet ja tukevat varret. Viime kesänä oli tummia tavallisen korkuisia ruiskaunokkia (Centaurea cyanus) ’Black boy’. Ne olivat kauniita täytekasveja, mutta pitkät varret kasvoivat solmuun ja lakosivat. Tästä viisastuneena ensi kesänä kylvän kääpiöversiota. Auringonkukkia (Helianthus annuus) ei viime vuonna ollut, tulevana kesänä kokeillaan matalaa puna-auringonkukka ’Ms Marsia’. Kesäpäivänhatut (Rudbeckia hirta) ’Sahara’ ovat jo itämässä. Kesämalvikkia oli jo viime kesänä. Osa värimaailmaa on pehmeän pastellista.

Koska kesällä pitää olla myös väriä, esikasvatuksessa on jo iloista kesäpäivänhattu ’Totoa’. Pensaskrassi (Tropaeolum majus) ’Baby Rose’ on syynä siementilaukseen Impectalta. Suunnittelin sitä kotiin isoon siniseen ruukkuun runkoverenpisaran juurelle. Nyt vain näyttää siltä, että verenpisarasta on latva kuollut talvisäilytyksessä. Maalla kokeilin viime kesänä isossa padassa daalioita. Ei toiminut, paikka oli sittenkin liian varjossa. Krassit juurella onnistuivat hyvin kuten aina. Ensi kesänä padassa kukkivat keltaiset ’Jewel Primroset’.

Koskaan ei voi olla liikaa pelargoneja, joten laitoin pistokkaita juurtumaan. Olen onnistunut paremmin vedessä kuin mullassa juurruttamalla. Yhden lasin pistokkaat lähtivät naapuriin, jotta heilläkin olisi näitä helppohoitoisia ja ahkerasti kukkivia punaisia ilonaiheita.  Täällä on kuvia emokasveista viime syksyltä, kun siirsimme ne talviteloille.

Kesäpäivänhatut – nuo syksyn valontuojat

Kesäpäivänhatut (Rudbeckia hirta) aloittavat kukintansa varsin myöhään, vasta elokuun lopulla. Ajattelin silloin ilon niistä jäävän lyhyeksi tänä vuonna. Lokakuu lähestyy loppuaan, ja nämä kukkivat täyttä häkää. Ehdottomasti ensi keväänä taas esikasvatukseen! Artikkelikuvassa ’Cappucino’, alla hullun runsaskukkaista matalaa ’Toto Goldia’ ja toinen ’Cappucino’-sekoituksesta peräisin oleva hieman korkeampi kukka.

 

Äitienpäiväruusu menetti toisen kukintansa kokonaan, kun joku kävi syömässä nuput. Nyt sitten lokakuussa jaksaa kukkia senkin edestä.

Ajoissa, onneksi

Talvetan pienen pelargonikokoelman. Pelargonien tehtävä puutarhoissamme on kukkia ahkerasti voimakkaan punaisin kukin. Kokelman tähtiä ovat lajikenimettömät puhtaanpunaiset kotipelargonit. Hienompia nimikkeellisiä meillä on vain voimakaskasvuinen tumman sametinpunainen ’Calliope Dark Red’ ja keväällä ostetut tulppaanipelargonit ’Red Pandora’, jotka ovat vasta nyt nupullaan. En vielä taitellut nuppuja pois, vaan saavat kukkia, jos ehtivät ennen pimeintä aikaa. Lisäksi talvehtimassa on yksi kirkkaanpunainen riippapelargoni ja runkoverenpisara. Koko kokoelma saatiin maalle turvaan ennen pakkasia.

Edessä vasemmalla ’Red Pandora’ -laatikko, oikella riippapelargoni, nimetön punainen vielä kukassa, takana runkoverenpisara.

Nostimme myös daalian juurakot. Daaliat kukkivat tänä kesänä huonosti. En ole keksinyt sille mitään syytä, joskus vain ei onnistu

Puutarhan vanha portti oli laho ja uusittiin kesällä.  Vaikka talolle kuljetaan nykyisin puutarhan sivussa olevan parkkipaikan kautta, olemme säilyttäneet portille vievän polun. Tammenalusryhmän korallikanukan ja kivenvierustan kultahelokin punainen ruskaväri toistavat portin punaista väriä.

Amerikanjalopähkinän (Juglans cineria) ruskaväri on vaaleankeltainen. Jalopähkinä on viihtynyt maalla toistaiseksi hienosti. Sen lehdistö on erikoisen ja rehevän näköinen olematta kuitenkaan liian omituisen näköinen ympäristöönsä. Kylässä on paljon vaahteroita metsissä ja pihpuina sekä tammia pihoissa. Tällainen hieman erikoisempi pihapuu sopii joukkoon.

Amerikanjalopähkinä, taustalla mahtisadon tehneet kriikunapuut.

Hempeä kauden loppu

Maalla kukkivat pensashanhikki (Potentilla fruticosa) ’Lovely Pink’ ja espanjankurjenpolvi (Geranium endressii,  artikkelikuvassa) kuin syksystä ei olisi tietoakaan, ja komeamaksaruoho ’Herbstfreude’ vasta availee nuppujaan. Muualla puutarhassa syksyn keltaiset ja punaiset sävyt alkavat jo nousta pääosaan.

Puutarhavuoden kääntyessä lopuilleen on aika tehdä katsaus kuluneeseen kauteen. Kootipuutarhassa tapahtui lopputalvesta merkittävä muutos, kun useampi iso puu kaadettiin. Isossa kuusessa oli jo alkavaa lahoa. Sen kaataminen osoittautui järkeväksi, vaikka asia vaati useamman vuoden kypsyttelyn. Puiden pilkkominen ja oksien haketus työllistivät pitkälle kesään. Alkukaudesta ei ollutkaan muita projekteja, vain normaalit hoito- ja ylläpitotoimet molemmissa puutarhoissa. 

Syyskuun alussa oli aika pienille muutoksille. Takapihalta siirrettiin muutama neliötä tuoksukurjenpolvea (Geranium macrorrhizum) etupihalle puiden juurelle. Ruusuryhmän enkelinperhoangervot (Gillenia trifoliata), keltaisen ryhmän keltapäivänliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus) ja etupihan peittokurjenpolvet (Geranium cantabrigiense) muuttivat syyshortensioiden (Hydrangea paniculata) ’Grandiflora’ ja keväällä istutettujen karoliinanalppiruusujen (Rhododendron carolinianum x dauricum) ’PJM Elite’ seuraan. Ryhmään istutettiin erilaisia narsisseja ja tilattiin Rhodokerhon kautta atsaleoja ensi kevääksi. Yhdessä taustalla ennestään olleen puistoalppiruusun (R. catawbiense) ’Grandiflorum’ kanssa ryhmä muodostaa keväästä syksyyn kukkivan kokonaisuuden.

Etupihalla tehtiin myös muutoksia. Terassin vierestä poistetaan perennaryhmä liian huonojen kasvuolosuhteiden takia. Paikka on talon, havujen ja hevoskastanjan varjossa ja täynnä puiden juuria. Pionit lähtivät jo viime syksynä, nyt oli peittokurjenpolven vuoro. Ryhmään jää muutama sitkeä hämykuunlilja (Hosta undulata ’Erromena’). Uutena siihen hankittiin kolme hupaisan näköistä pallotuijaa (Thuja occidentalis) ’Teddy’. Aika näyttää, kestävätkö ne tuossa kasvupaikassa. Pääoven viereisestä ryhmästä siirrettiin pionit (Paeonia lactiflora) ’Sarah Bernhardt’ takaisin takapihan ruusuryhmään, josta ne muuttomatkansa aikoinaan aloittivat.

Maalla tehtiin kauden aikana vain vähäisiä muutoksia. Joitakin kuunliljoja, kurjenpolvia, ukonkelloja ja esikoita siirrettiin sekä lehtosinilatvoille (Polemonium caeruleum) tehtiin oma ryhmä isojen pensasruusujen reunaan. Talvella tehdyt suunnitelmat eivät toteutuneet Plantgårdenin tilauksen puutteiden ja konkurssin takia. Monen kymmenen taimen puuttumista ei ollut resursseja lähteä korvaamaan. Onneksi yläpihan uusi ryhmä saatiin istutettua pääosin itse kasvatetuilla kesäkukantaimilla ja kaksivuotisilla. Ensi talvena ehtii miettiä pysyvämpiä ratkaisuja.

Leimukukkien aika maalla

Maalla alkaa olla kesän lopun tunnelmaa. Kylän oma tilamyymälä-kahvila on suljettu, kirkonkylällä kaupoilla ei enää mökkiläisiä ollut lomakauden malliin.

Puutarhassa loppukesä on syysleimujen aikaa. Maalla oli ennestään vaaleanpunaista melko aikaista mahdollisesti maatiaislajiketta sekä korkeaa syreenileimua. Viime syksynä ostimme ison ryhmän laajennukseen ’Osmo Heikinheimoa’ ja ’Elliä’. Jos nämä selviävät hyvin vielä toisen talven, näitä tulee lisää.

Yläreunassa on tummemman violettia, muistaakseni kevätmessuilta ostettua. Tämä on kivan värinen. Tästä kuvasta huomaa, mistä syreenileimu on saanut nimensä: väristä ja kukan muodosta tulee pihasyreeni mieleen. Kuvassa piileskelee keskellä valtava daaliankukka ja oikealla harjaneilikan viimeiset kukat.

Kasvimaalla kääpiösamettikukat ja krassit jatkavat kukintaa, taustalla kuutamohortensia vasemmalla ja leikkokukkalavojen maopit oikella. Maloppi (Malope trifida) on kesän parhaita uusia tuttavuuksia: helppo ja näyttävä. Suorakylvö toukokuussa ja nyt elokuun puolivälissä näyttävä kukinta. Näitä täytyy muistaa kylvää ensi keväänä.

Liljoja, päivänliljoja ja muita kukkia

Kotipuutarhassa loppukesän ja syksyn kukintaa kantavat perennat, ryhmäruusut ja kesäkukat. Artikkelikuvaan on päässyt RHS:n vuosisadan perennaksi nimeämä kurjenpolvi (Geranium) ’Rozanne’. Nyt toisena vuonna istutuksen jälkeen kukkien määrä on ylenpalttinen.

Keltainen ryhmä muuttuu loppukesällä moniväriseksi ryhmäksi. Siellä kukkivat valkoiset ja moniväriset liljat, eriväriset tarhapäivänliljat, yllättäen talvehtineet ruostekukat  ja kesäpäivänhatut.

’Rialto’

Nimetön puunlilja

’Frans Hals’

’Toto’

’Chicago Jewel*

’Cherry Cheeks’

Ruostekukka

Ruusuryhmä on nyt vasta parhaimmillaan. Ensimmäinen kukinta heinäkuun alussa kirjaimellisesti tuhoutui, kun nuput käytiin syömässä. Epäilemme kauriiden olleen asialla.

Ilman lajikenimeä myyty vaaleanpunainen ruusukaunotar

Hieman yllättäen ruusuryhmään on sijoitettu keltaisia ’African Queen’ trumpettililjoja, kun niille ei keväällä muutakaan paikkaa keksitty.

’African Queen’