Meillä on magnolia
… tai itse asiassa kaksi. Ostimme syksyllä 2014 Muhevaisen syysalen viimeisenä viikonloppuna tähtimagnolia (Magnolia stellata) ’Royal Starin’. Suojasimme sen talvisuojaturpeella ja pakkaspeitteellä. Keväällä taimi näytti kuolleelta. Mieheni siirsi sen tontin rajalle, jos siitä vielä jotain tulisi. Jo siirtäessään hän huomasi, että kasvissa oli vihreää. Pian nuput alkoivat avautua ja magnolia siirrettiin takaisin talvehtimispaikkaansa. Olimme kuitenkin ehtineet ostaa jo uuden tähtimagnolian.
Marjaomenapensas – sisukas sissi
Marjaomenapensaan (Malus toringo var. sargentii) valkoisten kukkien ryöppy on ylenpalttinen.
Herkästä ulkonäöstään huolimatta kasvi on yllättävän sitkeä. Se kasvaa puutarhassa avokallion vieressä ohutmultaisessa kohdassa. Lisäksi se on kasvanut juuresta kertaalleen kokonaan uudelleen. Jouduimme kasvitaudin takia leikkaamaan silloisen pensaan kokonaan alas. Olimme aivan varmoja, ettei siitä enää mitään tule.
Koreanvaahteralla itämaista tunnelmaa
Mustilan Arboretumista ostettu koreanvaahtera (Acer pseudosieboldium) on vähitellen varttunut parimetriseksi siroksi pensaaksi. Se kasvaa hevoskastanjan varjossa melko karussa maassa. Kuunliljojen ja sammaloituneen nurmikon kanssa se luo puutarhaamme itämaistyylisen nurkkauksen.
Syreenit
Meillä on pihasyreeniä (Syringa vulgaris) länsirajalla kaksi liilaa ryhmää ja puutarhan toisessa reunassa valkoinen ryhmä. Liilat olivat puutarhassa jo edellisen omistajan aikana. Valkoiset saimme naapureiltamme. Maaperä tontillamme on syreeneille turhan karua, joten niiden leviäminen on ollut hyvin maltillista. Meillä on myös muutama puistosyreeni kujan varressa.
Ruusukvitteni – keväistä väri-iloittelua
Ruusukvitteni (Chaenomeles japonica) on melkein täydellinen koristepensas pieneen pihaan. Talven jälkeen oranssinpunaiset kukat pursuavat kasvienergiaa. Syksyllä pensasta koristavat keltaiset kvittenit. Kvittenisatomme on valitettavasti niin vaatimaton, etten ole päässyt kokeilemaan kehuttua kvittenimarmeladia. Olen ehdottanut parin lisäkvittenin hankintaa, mutta toistaiseksi ehdotus on jäänyt mietintään.
Kuriilienkirsikka
Syksyllä 2014 istutettu kuriilienkirsikka (Prunus kurilensis) ’Ruby’ on selvinnyt talvista ilman talvisuojausta. Kukinta alkoi toukokuun toisella viikolla. Toivottavasti kaunokainen jää henkiin. Kukat ovat hyvin herkkiä. Niiden aukeneminen kylmässä säässä antaa toivetta kevään edistymisestä.
Onnenpensas
Yksi varhaisimmista kukkapensaista pihallamme on onnenpensas (Forsythia). Pensas on edellisen omistajan peruja, joten lajikkeesta ei ole tietoa. Luultavasti se on perus-koreanonnenpensas (F. ovata). Tänä keväänä se kukki ensimmäistä kertaa uudelleen kolme vuotta sitten tehdyn alasleikkauksen jälkeen. Onnenpensas on vähän liian varjoisassa paikassa havuryhmän takana. Sille olisi hyvä etsiä aurinkoisempi paikka, mutta niitä pihassamme ei juuri ole. Siksi se aloittaa kukintansa myöhemmin kuin avoimilla, aurinkoisilla paikoilla kasvavat lajitoverinsa, joita ohikulkiessani aina ihailen. Onnenpensaan sijoittamista hankaloittaa, ettei se lyhyen kukintansa jälkeen ole minkään näköinen.
Idänvirpiangervo – vaikean paikan vihreyttäjä
Meillä on naapurin vastaisella rajalla todella vaikea kasvupaikka. Se on tuija-aidan ja hevoskastanjan varjossa ja maa on siinä kuivaa, hedelmätöntä ja täynnä juuria. Pitkällisen tutkailun jälkeen päätimme kokeilla idänvirpiangervoa (Spiraea chamaedryfolia). Ihmeen hyvin pensaat ovat siinä kohtaa lähteneet kasvuun ja jaksavat jopa hieman kukkia, kuvassa myös metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum). Vastaavaa runsautta kuin maalla tuohon kasvupaikkaan tuskin tulee, mutta pelkästään jo raikkaan vihreä lehdistö valaisee puutarhan pimeän kohdan.
Erikoisen muotoinen pihajasmikkeemme
Kotipuutarhan pihajasmikkeen (Philadelphus coronarius) olemme siirtäneet parkkipaikan reunasta parempaan kasvupaikkaan takapihalle. Siellä siitä on vähitellen kasvanut komea, noin kolmimetrinenpuumainen pensas. Puolivarjossa kiitettävän runsas ja kolmisen viikkoa kestävä kukinta alkaa hieman myöhemmin kuin lähiseudulla täysin avoimilla paikoilla kasvavilla pensailla.
Tässä ruotsalaisessa blogissa on oivaltavasti kuvattu pihajasmikkeen kaksijakoista puutarhaelämää: kukinnan ulkopuolella pensas ei ole mistään kotoisin, mutta ihanan kukinnan ansiosta se saa kaikki huonot puolensa anteeksi. Etuihin voi lisätä myös selviämisen vaatimattomammallakin kasvupaikalla. Meillä se viihtyy parantamattomassa metsämaassa. Paraatipaikalle sitä ei kuitenkaan kannata istuttaa.
Pähkinäpensas – sato menee parempiin suihin
Istutimme puutarhamme uudistussuunnitelman mukaisesti kolme pähkinäpensasta (Corylus avellana) kymmenisen vuotta sitten. Vain yksi niistä jäi henkiin, mutta se on kasvanut, levinnyt maltillisesti ja tullut satoikään. Pähkinät tosin menevät parempiin suihin, ennen kuin ne kunnolla kypsyvät.
Pähkinäpensas on ollut oiva ratkaisu tontin reunan suojapensaaksi tulevan puiston reunaan. Vaikka taimi oli muistaakseni tuontitavaraa Tanskasta, pensas liittää metsäpuutarhamme rajan toisella puolella olevaan koivumetsään. Talviasuisesta pähkinäpensaasta on kuva blogissa.
Korallikanukka komeassa talviasussaan
Korallikanukan (Cornus alba ’Sibirica’) paikka puutarhassa kannattaa valita todella huolella. Kanukkamme on siirretty parkkipaikan reunasta etupihan havuryhmän jatkoksi veneen talvisäilytyksen tieltä. Uudessakaan paikassa sille ei ole riittävästi tilaa. Siksi sitä täytyy leikata leviämisen rajoittamiseksi ja kauniin talvivärin takaamiseksi. Uusi kasvu on näyttävimmän väristä.
Koreanvaahteralla itämaista tunnelmaa
Mustilan Arboretumista ostettu koreanvaahtera (Acer pseudosieboldium) on vähitellen varttunut parimetriseksi siroksi pensaaksi. Se kasvaa hevoskastanjan varjossa melko karussa maassa. Kuunliljojen ja sammaloituneen nurmikon kanssa se luo puutarhaamme itämaistyylisen nurkkauksen.
Pensaiden kuvia blogin puolella
Pensashanhikki (Dasiphora fruticosa) ’Goldfinger’
Syyshortensia ja koristearonia
Valkokirjokanukka (Cornus alba) ’Ivory Halo’
Lista kotipihan koristepensaista, joista vielä ei ole kuvaa
Mongolianvaahtera, lehtokuusama, toinen, tunnistamaton kuusamalaji; lumimarja; ruusuangervo; pihlaja-angervo; mustilanhortensia (istutettu 2014); seppelvarpu.
Täytyykö tuota kuriilienkirsikkaa leikata? Minulla viime keväänä istutettu pieni puu mikä nyt kukkasilmuja täynnä niin missä vaiheessa pitäisi leikata jos leikataan?
TykkääTykkää
Meidän kuriilienkirsikka on vielä niin pieni, ettei leikkaustarvetta ole ollut. Yleinen periaate on, että ilmastollisesti arkoja lajeja leikataan mahdollisimman vähän. Joten jos puutasi ei ole erityistä syytä leikata, antaisin sen kasvaa rauhassa muutaman vuoden.
TykkääTykkää