Avainsana-arkisto: Koristepensaat

Ihana kamala keskikevät

Keskikevät on yksi ihanimmista ajoista puutarhassa: kaikki kasvaa, vihertää, isompien sipulikukkien aika on parhaimmillaan, puut ja pensaat kukkivat ja perennatkin aloittelevat. Samalla se on yksi työntäyteisimmistä.

Alla keltaisen ryhmän kerrotut narsissit ’Irene Copeland’ ja kevätvuohenjuuret (Doronicum orientalis), jotka ovat vähitellen levinneet näyttäväksi ryhmäksi keltaisia kevätaurinkoja. Artikkelikuvaan ovat päässeet sisääntulon orkideanarsissit ’Thalia’. ja otsikon alle narsissit ’Peach Cobbler’ ja ’Soestdijk’. Meillä on paha kaurisongelma, narsisseja ne eivät syö.

Välillä täytyy vaan muistaa pysähtyä ihmettelemään: tähtimagnoliat (Magnolia stellata) kukkivat paremmin kuin koskaan ja keisarinpikarililjat (Fritillaria imperialis) ovat aina yhtä hämmästyttäviä.

Ihanat tähtimagnoliat

Jokavuotinen pieni ihme ilahduttaa jälleen kotipuutarhassa: tähtimagnoliat (M. stellata ) kukkivat.

Vastakohdat täydentävät toisiaan myös puutarhassa: hienostuneiden magnolioiden vastakohdaksi käyvät hyvin keisarinpikarililjat (Fritillaria imperialis). Peuraverkko on muiden ryhmän kasvien suojana. Jättävät sentään oranssit hömmetyiset rauhaan.

Keisarinpikarililjat

Peurojen takia olemme toistaiseksi luopuneet tulppaaneista kokonaan ja siirtyneet narsisseihin. Niistäkin löytyy monenlaisia ja hyvin viehättäviä kukkia. Ylhäällä vasemmalla orkideanarsissa ’Thalia’ on suosikkini tällä hetkellä.

Hempeä kauden loppu

Maalla kukkivat pensashanhikki (Potentilla fruticosa) ’Lovely Pink’ ja espanjankurjenpolvi (Geranium endressii,  artikkelikuvassa) kuin syksystä ei olisi tietoakaan, ja komeamaksaruoho ’Herbstfreude’ vasta availee nuppujaan. Muualla puutarhassa syksyn keltaiset ja punaiset sävyt alkavat jo nousta pääosaan.

Vaaleanpunaiset

Kellanvihreaa

Puutarhavuoden kääntyessä lopuilleen on aika tehdä katsaus kuluneeseen kauteen. Kootipuutarhassa tapahtui lopputalvesta merkittävä muutos, kun useampi iso puu kaadettiin. Isossa kuusessa oli jo alkavaa lahoa. Sen kaataminen osoittautui järkeväksi, vaikka asia vaati useamman vuoden kypsyttelyn. Puiden pilkkominen ja oksien haketus työllistivät pitkälle kesään. Alkukaudesta ei ollutkaan muita projekteja, vain normaalit hoito- ja ylläpitotoimet molemmissa puutarhoissa. 

Syyskuun alussa oli aika pienille muutoksille. Takapihalta siirrettiin muutama neliötä tuoksukurjenpolvea (Geranium macrorrhizum) etupihalle puiden juurelle. Ruusuryhmän enkelinperhoangervot (Gillenia trifoliata), keltaisen ryhmän keltapäivänliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus) ja etupihan peittokurjenpolvet (Geranium cantabrigiense) muuttivat syyshortensioiden (Hydrangea paniculata) ’Grandiflora’ ja keväällä istutettujen karoliinanalppiruusujen (Rhododendron carolinianum x dauricum) ’PJM Elite’ seuraan. Ryhmään istutettiin erilaisia narsisseja ja tilattiin Rhodokerhon kautta atsaleoja ensi kevääksi. Yhdessä taustalla ennestään olleen puistoalppiruusun (R. catawbiense) ’Grandiflorum’ kanssa ryhmä muodostaa keväästä syksyyn kukkivan kokonaisuuden.

Etupihalla tehtiin myös muutoksia. Terassin vierestä poistetaan perennaryhmä liian huonojen kasvuolosuhteiden takia. Paikka on talon, havujen ja hevoskastanjan varjossa ja täynnä puiden juuria. Pionit lähtivät jo viime syksynä, nyt oli peittokurjenpolven vuoro. Ryhmään jää muutama sitkeä hämykuunlilja (Hosta undulata ’Erromena’). Uutena siihen hankittiin kolme hupaisan näköistä pallotuijaa (Thuja occidentalis) ’Teddy’. Aika näyttää, kestävätkö ne tuossa kasvupaikassa. Pääoven viereisestä ryhmästä siirrettiin pionit (Paeonia lactiflora) ’Sarah Bernhardt’ takaisin takapihan ruusuryhmään, josta ne muuttomatkansa aikoinaan aloittivat.

Maalla tehtiin kauden aikana vain vähäisiä muutoksia. Joitakin kuunliljoja, kurjenpolvia, ukonkelloja ja esikoita siirrettiin sekä lehtosinilatvoille (Polemonium caeruleum) tehtiin oma ryhmä isojen pensasruusujen reunaan. Talvella tehdyt suunnitelmat eivät toteutuneet Plantgårdenin tilauksen puutteiden ja konkurssin takia. Monen kymmenen taimen puuttumista ei ollut resursseja lähteä korvaamaan. Onneksi yläpihan uusi ryhmä saatiin istutettua pääosin itse kasvatetuilla kesäkukantaimilla ja kaksivuotisilla. Ensi talvena ehtii miettiä pysyvämpiä ratkaisuja.

Suomalaisten luonnonkukkien päivä 16.6.

Yritin selvittää, sopivatko myös puuvartiset luonnonkukiksi. Artikkelikuvassa on puumaiseksi leikattu kotimainen lehtopensas koiranheisi (Viburnum opulus)  parhaassa kukassa koskaan.

Nurmitädykettä (Veronica chamaedrys) meillä on maalla ja kotona. Se on sinistäkin sinisempi harmiton, sopivasti leviävä luonnonkukka, joka on kaunis niin pinkin puna-ailakin (Silene dioica) kuin limen poimulehden (Alchemilla vulgaris) kanssa.

Saniaiset eivät kuki, mutta tämä soreahiirenporras (Athyrium filix-femina) on muuten upea.

Hiirenporras

Juhannusruusujen (Rosa spinosissima ’Plena’) kukinta alkaa olla parhaimmillaan. Vasemmassa kuvassa on myös pitkään kukkinut atsalea ’Rosy Lights’, oikealla seuranaan illakkoa (Hesperis matronalis), peittokurjenpolvea (Geranium x cantabrigiense) sekä toinen tontuistamme.

Puuvartisissa on myös punaisen eri sävyjä: hennon vaaleanpunainen nuokkusyreeni (Syringa komarowii subsp. reflexa) kukkii enemmän kuin vuosiin ja pari vuotta sitten istutettu tarha-alppikärhö (Clematis alpina ’Purple Dream’) on päässyt hyvään kasvuvauhtiin aitan päädyssä. Voimakasta punaista löytyy tarhapionista (Paeonia x festiva) ​’Rubra Plena’.

Alkukesällä sinistä ja violetin eri sävyjä löytyy siperiankurjenmiekasta (Iris sibirica), lehtoakileijasta (Aquilegia vulgaris), laukoista (Allium) ja vuorikaunokista (Centaurea montana). Kuunliljan ’Sum and Substance’ kanssa se muodostaa sinisen ja limen parin.

Vuorikaunokki
Vuorikaunokkia, kuunliljoja ’Sum and Substance’, laukkoja, reunassa tumma kupariheisiangervo.

Siperiankurjenmiekka
Siperiankurjenmiekkoja ja lehtoakileija.

 

Tähtimagnoliat kukkivat

Joka kevät tähtimagnolioihimme (Magnolia Stellata, M. Stellata ’Royal Star’)  on ilmestynyt vähän enemmän kukkia. Magnoliat selvästi pitivät lämpimästä viime kesästä. Onhan se uskomatonta, että nämä selviävät meidän puutarhassa.



Myös keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis) on avannut kukkansa. Tämäkään kasvi ei jää huomiotta.

Keisarinpikarililja

Lempeä kesäpäivä maalla

Sormustinkukat ovat hyötyneet kuivasta ja lämpimästä alkukesästä ja kukkivat ylenpalttisesti. Sormustinkukat, taustalla valkoinen koivunrunko ja punainen vanha aitta, perinnepihaa parhaimmillaan.

img_6514.jpg

Talon edustalla sormustinkukat kukkivat yhdessä ukonkellojen kanssa. Olin jo häätämässä ukonkelloja tuosta ryhmästä märän viime kesän jälkeen. Nyt parempana kesänä ne ovat todella edukseen punaista seinää vasten.

Ukonkellot
Isossa istutusryhmässä kukkivat artikkelikuvan peurankellojen lisäksi ritarinkannukset (Delphinium ’Percifal’)  ja harjaneilikat (Dianthus barbatus).

Ritarinkannukset

Harjaneilikat
Viime kesän lopussa laajennettu tammenalusryhmä näyttää jo varsin valmiilta. Kuvassa pääosassa ovat jalopähkämö (Stachys macrantha), isotähtiputki (Astrantia major subsp. involucrata ’Shaggy’) ja peittokurjenpolvi (Geranium x cantabrigiense). Vasemmassa reunassa on hämykuunliljaa (Hosta undulata ’Erromena’).

Tammenalusryhma
Alapihalla kukkivat loistojasmikkeet (Philadelphus Lewisii ’Tähtisilmä’). seuranaan jalopähkämö ja peittokurjenpolvi.
Jasmikkeet

Heinäkuun rauhassa

PihajasmikeHeinäkuussa puutarhassa voi hengähtää, kevään kiireet  ovat ohi. Pihajasmike (Philadelphus coronarius) kukkii hienosti, kuitenkin kylmän kesän johdosta tavallista myöhemmin. Koskaan aikaisemmin kukinta ei ole jatkunut elokuulle. Myös jaloakileijat kukkivat tavallista runsaammin ja pidempään.

 

Akileijat

Viileiden säiden vuoksi kesäkukkien parasta kukintaa on saanut odottaa heinäkuun loppupuolelle.

Marketat
Marketat (Argyranthemum frutescens) kukoistavat viime päivien lämmön ansiosta.

Pelargonit
Luottopelargonit – jo neljäs kesä keittiön ikkunalla.

Puutarhatoive on toteutunut

Kotona syreeniaikaan kävelyillä ihailin aina naapuruston hienoja, isoja ja vanhoja pihasyreenipensaita. ”Voi, kunpa minullakin olisi tuollainen”, ajattelin. Kotipuutarhassa on syreeneitä. Se on kuitenkin liian varjoisa, ja maa liian karua, jotta syreenit kasvaisivat ja kukkisivat kunnolla.

Maalla on juuri tällainen ihana, iso ja valtoimenaan kukkiva pensas. Kun tontin yhdellä sivulla on syreeniaita sekä ulko-oven molemmin puolin ja parkkipaikan reunalla syreenipensaat, maalla parhaaseen kukinta-aikaan syreenin tuoksu on hurmaavan voimakas.

IMG_0778

Valkoisten kukkien aika

Puutarhan ilme on vaihtumassa värikkäästä vaaleammaksi. Valkoinen ja murretut ja pehmeät vaaleat sävyt ovat hetken pääosassa.

Jotkut kasvit ovat niin kauniita, että niitä katsoessaan ihmettelee, miten meidän puutarhassa voi kasvaa jotain niin ihmeellistä. Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) on yksi, artikkelikuvan tähtimagnolia (M. stellata) toinen.

IMG_5698
Sirotuomipihlaja, yksi kevään kauneimmista.

Rhodoista ensimmäisenä aloittaa ’Lumipallo’, oikeammin vanha puistoalppiruusulajike ’Boule de Neige’. Myös kevään rhodokerhon tilauksessa tullut atsalea ’Persil’ kukkii runsaasti. Toivottavasti se osoittautuu talvenkestäväksi, kuten myös samalla tullut atsalea ’Satomi’.

Myös valkokukkaiset pastellitorviset narsissit tuovat pehmeää vaaleutta kevään vihreän joukkoon. Näiden lajikenimet jäivät harmillisesti taltioimatta.

Luppiot, pistokkaat ja muut puuhat

Pääsiäisenä valmistelimme tulevaa kautta niin kiireellä, että kuvatkin jäivät ottamatta. Leikkasimme omenapuut, herukat, vadelmat ja loput lehtipensaat. Lisäksi mieheni pilkkoi loput talvella kaadetut ja pätkityt puut, jotka pinosimme koko perheen voimin. Vaihdoin talvetuille kesäkukille mullat ja laitoin daalian juurakot esikasvatukseen. Artikkelikuvan ihanan Eveline-daalian juurakko näytti hyväkuntoiselta. Toivon kovasti, että se lähtee kasvuun.

Kotona odotti yllätys, kun luppionsiemenet olivat alkaneet itää kylmäkäsittelyä edeltävässä lämpimässä vaiheessa. Ruukutin pienet alut sekä osan itämättömistä siemenistä. Jos niitä lähtisi useampikin ilman kylmäkäsittelyä. Toin myös kesäkukkien pistokkaat kotiin juurtumaan.