Avainsana-arkisto: Luonnonkasvit

Luonnonkukkien päivä 14.6. teemalajina pihlaja

Pohjoismaissa vietetään luonnonkukkien päivää juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Joka vuodelle valitaan teemalaji, joka tänä vuonna on pihlaja (Sorbus).

Molemmissa puutarhoissamme on tärkeänä pihapuuna iso kotipihlajapuu (Sorbus aucuparia). Pihlajat ovat ihania: ne kukkivat, tänä vuonna tosi melko niukasti, tarjoavat tarpeellista varjoa, tekevät marjoja ja niillä on hyvä ruskaväri. Lisäksi ne ovat täysin hoitovapaita. Lehdet täytyy haravoida kiveyksiltä ja nurmikolta, mutta sehän ei ole pihlajan vaan noiden pintojen hoitoa. Alla kuvassa on iso pihlajamme maalla. Kotipuutarhan pihlajasta on talvinen kuva Lehtipuut-sivulla.

Pihlaja
Pihlaja maalla.

Muuten luonnonkukkien päivä sattui ajankohtaan, jolloin puutarhoissamme oli aika vähän luonnonkukkia. Alakuvan nurmitädyke viihtyy alapihan ison ruusuryhmän aluskasvina. Ennen kukintaa mietin, pitäisikö sitä jotenkin rajoittaa. Pienten puhtaansinisten kukkien meri on niin hieno, että eiköhän se saa paikkansa pitää.

Nurmitädykkeet

Ensimmäiset pionit eli pallaksenpionit (P. mollis) ovat aloittanut kukintansa. Kohta on alkukesän paras aika perennatarhassa.

Pallaksenpioni

Suomalaisten luonnonkukkien päivä 16.6.

Yritin selvittää, sopivatko myös puuvartiset luonnonkukiksi. Artikkelikuvassa on puumaiseksi leikattu kotimainen lehtopensas koiranheisi (Viburnum opulus)  parhaassa kukassa koskaan.

Nurmitädykettä (Veronica chamaedrys) meillä on maalla ja kotona. Se on sinistäkin sinisempi harmiton, sopivasti leviävä luonnonkukka, joka on kaunis niin pinkin puna-ailakin (Silene dioica) kuin limen poimulehden (Alchemilla vulgaris) kanssa.

Saniaiset eivät kuki, mutta tämä soreahiirenporras (Athyrium filix-femina) on muuten upea.

Hiirenporras

Juhannusruusujen (Rosa spinosissima ’Plena’) kukinta alkaa olla parhaimmillaan. Vasemmassa kuvassa on myös pitkään kukkinut atsalea ’Rosy Lights’, oikealla seuranaan illakkoa (Hesperis matronalis), peittokurjenpolvea (Geranium x cantabrigiense) sekä toinen tontuistamme.

Puuvartisissa on myös punaisen eri sävyjä: hennon vaaleanpunainen nuokkusyreeni (Syringa komarowii subsp. reflexa) kukkii enemmän kuin vuosiin ja pari vuotta sitten istutettu tarha-alppikärhö (Clematis alpina ’Purple Dream’) on päässyt hyvään kasvuvauhtiin aitan päädyssä. Voimakasta punaista löytyy tarhapionista (Paeonia x festiva) ​’Rubra Plena’.

Alkukesällä sinistä ja violetin eri sävyjä löytyy siperiankurjenmiekasta (Iris sibirica), lehtoakileijasta (Aquilegia vulgaris), laukoista (Allium) ja vuorikaunokista (Centaurea montana). Kuunliljan ’Sum and Substance’ kanssa se muodostaa sinisen ja limen parin.

Vuorikaunokki
Vuorikaunokkia, kuunliljoja ’Sum and Substance’, laukkoja, reunassa tumma kupariheisiangervo.

Siperiankurjenmiekka
Siperiankurjenmiekkoja ja lehtoakileija.

 

Maalla omenankukkien aikaan

Kävimme maalla ajamassa nurmikon, ja reunan puolivillit alueet siistittiin trimmerillä. Istutimme viimeiset krassin ja lehtikaalin taimet sekä keltakotakuusaman (Weigela middendorffiana). Jaoimme myös muutaman myöhään nousseen perennan.

Omenoita tulee tänä vuonna vain alapihan puuhun. Metsän reunan viime vuonna jättisadon tehneet puut keräävät voimia. Herukoissa ja karviaisissa on valtavasti kukkia, joten marjoja pitäisi riittää.

Omenapuiden lisäksi kukkaan ovat ehtineet alkukesän perennat ja luonnonkasvit. Tarhatyräkki (Euphorbia cyparissias) on harvinaistunut perinneperenna. Se viihtyy kuivahkossa hiekkamaassa ja kukkii pitkään alkukesällä. Kuvassa sillä on kaverina luonnonkasvi puna-ailakki (Silene dioica), jota myydään myös perennana.

IMG_0770

Huomasin eilen yhdessä Facebookin puutarharyhmässä keskustelun lemmikistä. Toiset tykkäsivät. Osa inhosi, kun se leviää. Alkukesä maalla olisi paljon tylsempi ilman lemmikkejä. Leviäähän se, mutta ei puutarhan ulkopuolelle.

IMG_0774
Lemmikkejä ja puna-ailakkia pihan villissä osassa metsän reunassa.

Myöhäisen kevään pienet ilonaiheet

Kevät on maalla pari viikkoa aiempia vuosia jäljessä. Puiden ja pensaiden silmut ovat juuri aukeamassa. Perennoista osa on juuri noussut, myöhäisimmät vielä odottavat maan alla.

Toukokuu ja vähenevä kuu on oivallista aikaa lannoittaa ja kitkeä. Haketustakin jatkettiin. Vielä ei ollut sopiva aika istuttaa kesäkukkia ja esikasvatuksessa olevia perennoja ulos tai laittaa kasvimaata ennustettujen yöpakkasten takia.

Kukkaan ovat ehtineet vasta pienet sipulikukat sekä  ensimmäiset luonnonkasvit ja perennat: krookukset, idänsinililjat, käenkaalit ja kevätkaihonkukat.

 

Vappu puutarhassa

Vappuaaton aamuna lähdimme maalle mukanamme suurin osa Rhodokerhon yhteistilauksen taimista:

  • Neljä rhodoa: 2 x ’Mikkeli’, ’Haaga’, ’Hellikki’, ’Helsingin yliopisto’
  • Kymmenen marjasinikuusamaa (Lonicera caerulea var. kamtschatica): 2 x ’Blue Velvet’, 2 x ’Siniczka’, 3 x ’Nimfa’, 2 x ’Morena’, 1 x ’Lebeduska’

Rhodot istutettiin tontin metsäiseen osaan. ’Mikkelit’, ’Hellikki’ ja ’Helsingin yliopisto’ istutettiin suuren männyn ympärille metsänreunaan. ’Haaga’ pääsi yllättävän hyvin talvehtineen puistoalppiruusun kaveriksi lehtikuusen alle. Kuvissa näkyy hyväksi todettu istutussekoitus: metsämaahan sekoitetaan oksasilppua, kuivia lehtiä, erityisesti tammenlehtiä, maatuneita männyn- ja kuusenneulasia ja hieman kaupan rhodomultaa. Juuristoalue on vielä kevyesti peitetty lehti- tai havunneulasseoksella. Jokainen taimi myös kasteltiin reilusti, 20 litraa vettä jokaiselle.

Marjasinikuusamat istutettiin vadelmien taakse tontin alareunaan. Siellä on erittäin hyvä multamaa, jota ei tarvinnut parantaa istutuksen yhteydessä. Marjasinikuusamilla oli lajikenimet vain ruukuissa. Emme huomanneet kirjata niitä ennnen istutusta. Velvetit ovat muita pienempiä ja siksi tunnistettavissa koivunkannon ympärille istutetuiksi. Muista emme tiedä, kuka kukin on. Jäämme seuraamaan mielenkiinnolla, kuinka taimet maalle sopeutuvat ja millaista satoa ne mahdollisesti tuottavat.

Marjasinikuusamat
Pienet mustikanvarvun näköiset taimet kuvan vasemmassa yläreunassa ovat ’Blue Velvetejä’.

Kevättyöt edistyivät muutenkin: haravoimme, lakaisimme, siivosimme perennapenkkejä, poltimme marjapensaiden harvennusoksat ja aloitimme kitkemisen. Nautimme vapunpäivänä ihanasta kevätsäästä, kuuntelimme lintujen kevätkonserttia ja ihailimme krookuksia ja sinivuokkoja, jotka kiittivät metsän harvennuksen myötä lisääntyneestä valosta aiempaa runsaammalla kukinnalla.

Kotona ensimmäiset kasvitieteelliset tulppaanit ja narsissit ’Tamara’ olivat avanneet kukkansa lämpöaallon myötä. Posliinihyasintit ovat parhaassa kukassa ja krookukset jatkavat vielä hetken.

Majesteettiset sormustinkukat ja muita kesän tuojia

Heti ensimmäisenä kesänä maan muokkauksen myötä puutarhaan maalla alkoi nousta sormustinkukkien lehtiruusukkeita. Joka vuosi niitä nousee jonnekin. Katajaryhmän luona on ollut paras paikka. Näiden kahden varret eivät ole tämän kesän sateista piitanneet vaan kohottautuvat ylväästi kohti taivaita.

Sormustinkukat
Kylmänä ja sateisena kesänä kasvit ovat myöhäisemmässä kuin aiempina kesinä. Krassit isossa padassa ovat aloittaneet kukinnan. Lajike on ’Jewel Cherry Rose’. Ja kukkia on tässä vaiheessa tasan tuo yksi 😉 Onneksi puutarhassa riittää päivänkakkaroita tuomaan kesäistä tunnelmaa. Tätä vaatimatonta kaunotarta ei kerta kaikkiaan voi vastustaa. Myös pitkään kukkiva, ja mielestäni kovin aliarvostettu neilikkaruusu aloittelee kukintaa. Jos kasvi kukkii ylettömän runsaasti kolmosvyöhykkeellä heinäkuun alusta pitkälle syyskuulle, se todella ansaitsee paikkansa puutarhassa!

KrassiPäivänkakkaraNeilikkaruusu

Sade, sitä on täällä tänä kesänä riittänyt. Tämän päivän ukkoset kiersivät puutarhamme, mutta kuurot kastelivat kuitenkin. Pisarat kuunlehtien lehdillä jaksavat ihastuttaa, vaikka toki kovasti kaipaisimme jo kesän lämpöä.

Kuunliljat