Avainsana-arkisto: Ruusut

Alkukesän ihanuutta maalla

Juhannusviikon rankkasateet ja lämpö herättivät puutarhan maalla alkukevään parhaaseen aikaan. Hybridipionin (Paeonia hybr.) ’Claire de Lune’ pääkukinta oli parhaimmillaan. Pääkukinnan jälkeen avautuvat sivunuput, joten kermanvalkoisia kukkia riittää ihailtavaksi vielä jonkin aikaa. Tammenalusryhmän ison pallaksenpionin (P. mollis) kukinta oli juhannuksena jo ohi. Sillä on kuitenkin kauniit sinivihreät lehdet, joten se ansaitsee paikkansa jo pelkästään niillä.

ClairedeLune
’Claire de Lune’

Pallaksenpioni
Pallaksenpioni

Alapihan isojen pensasruusujen reunassa on ryhmä lehtosinilatvaa (Polemonium caeruleum).  Tämä sinivalkoinen ryhmä on omaa kasvatusta Maatiaisen siemenistä. Lehtosinilatva on kiitollinen ja helppo perenna: se kukkii pitkään, pysyy pystyssä tukematta ja sen lehdistö on siistinnäköinen kukinnan jälkeen. Meillä se on tehnyt maltillisesti siementaimia, joille aikanaan etsitään oma paikka puutarhassa.

Lehtosinilatvat

Pensasruusujen kukinta on aluillaan. Ihanan tarhapimpinellaruusun (Rosa Pimpinellifolia) ’Tove Jansson’ kukan tummanpunaista väriä on lähes mahdotonta saada toistumaan valokuvassa oikein. Pensaalla on myös kaunis kasvutapa. Teresanruusu (R. ’Thérèse Bugnet’) on uusin lisä viime kesältä alapihan isoon ruusuryhmään. Se vaikuttaa kotiutuneen hyvin. Myös puistoruusu ’Ilo’ aloittaa kukintaansa. 

 

Naapuritontin synkkä kuusimetsä kaadettiin viime talvena. Lisääntynyt valo on saanut osan kasveista kukkimaan ylenpalttisesti. Erityisesti juhannusruusuissa (Rosa spinosissima ’Plena’) oli ennätysmäärä kukkia.

Juhannusruusu_tonttu
Tonttu valkoisten kukkien lumossa.

Punaisen ja violetin sävyjä

Heinäkuussa maalla ihaillaan ruusuja ja perinnekukkia. Ruusujen kukinta on parempi kuin monena aiempana vuonna, olisiko lämpimän viime kesän ansiota? Viileän sään ansiosta kukinta on kestänyt pitkään ja alkukuun rankkasateiden jälkeen auenneet kukat ovat säilyneet hyvinä kuivemmassa säässä.

Perinneperinnat eivät hirveästi säistä piittää. Jalopähkämö (Stachys macrantha) ja ukonkello (Campanula latifolia) tuovat puutarhaan violettia väriä, seuranaan valkoiset isotähtiputki (Astrantia major) ja päivänkakkara (Leucanthemum vulgare).

Tammenalus
Etualalla jalopähkämö, oikealla taustalla ukonkello, jonka edessä päivänkakkaroita. Vasemmalla takana isotähtiputki, matalat ja korkea piistukka sormustinkukkia. Tammessa kiipeää humala.

Jalopähkämö näkyy myös saunanedustan ryhmän taustalla. Saunanedusryhmässä on käytetty myös uudempia kasveja, kuten valkokirjavaa komeakuunliljaa (Hosta Fortunei -ryhmä) ’Patriot’, jättipoimulehteä (Alchemilla mollis) ja taustalla näkyvä alppiruusua ’Axel Tigerstedt’. Perinnekasveja kuvassa edustavat sinikuunlilja (Hosta sieboldiana) ’Elegans’, varjolilja (Lilium martagon) ja päivänkakkara.

Saunanedusta

Sormustinkukka (Digitalis purpurea) ja harjaneilikka (Dianthus barbatus) ovat kaksivuotisia. Artikkelikuvan harjaneilikka on isossa perennaryhmässä juurtunut tyviversoistaan ja vakiinnuttanut paikkansa. Sormustinkukan siementaimia kasvaa eri puolilla puutarhaa. Niitä siirrellään täydentämään milloin mitäkin paikkaa.

Ukonkellot
Talon edessä valkokirjokanukka ’Ivory Halo’, ukonkelloja ja sormustinkukka.


RitarinkannusIson ryhmän keskipisteenä kukkii jaloritarinkannus  ’Percival’ (Delphinium Pacific Giant -ryhmä). Valkoisen kukan keskus on musta. Taustalla näkyy pinkkejä sormustinkukkia.

Suomalaisten luonnonkukkien päivä 16.6.

Yritin selvittää, sopivatko myös puuvartiset luonnonkukiksi. Artikkelikuvassa on puumaiseksi leikattu kotimainen lehtopensas koiranheisi (Viburnum opulus)  parhaassa kukassa koskaan.

Nurmitädykettä (Veronica chamaedrys) meillä on maalla ja kotona. Se on sinistäkin sinisempi harmiton, sopivasti leviävä luonnonkukka, joka on kaunis niin pinkin puna-ailakin (Silene dioica) kuin limen poimulehden (Alchemilla vulgaris) kanssa.

Saniaiset eivät kuki, mutta tämä soreahiirenporras (Athyrium filix-femina) on muuten upea.

Hiirenporras

Juhannusruusujen (Rosa spinosissima ’Plena’) kukinta alkaa olla parhaimmillaan. Vasemmassa kuvassa on myös pitkään kukkinut atsalea ’Rosy Lights’, oikealla seuranaan illakkoa (Hesperis matronalis), peittokurjenpolvea (Geranium x cantabrigiense) sekä toinen tontuistamme.

Puuvartisissa on myös punaisen eri sävyjä: hennon vaaleanpunainen nuokkusyreeni (Syringa komarowii subsp. reflexa) kukkii enemmän kuin vuosiin ja pari vuotta sitten istutettu tarha-alppikärhö (Clematis alpina ’Purple Dream’) on päässyt hyvään kasvuvauhtiin aitan päädyssä. Voimakasta punaista löytyy tarhapionista (Paeonia x festiva) ​’Rubra Plena’.

Alkukesällä sinistä ja violetin eri sävyjä löytyy siperiankurjenmiekasta (Iris sibirica), lehtoakileijasta (Aquilegia vulgaris), laukoista (Allium) ja vuorikaunokista (Centaurea montana). Kuunliljan ’Sum and Substance’ kanssa se muodostaa sinisen ja limen parin.

Vuorikaunokki
Vuorikaunokkia, kuunliljoja ’Sum and Substance’, laukkoja, reunassa tumma kupariheisiangervo.

Siperiankurjenmiekka
Siperiankurjenmiekkoja ja lehtoakileija.

 

Syksyn uudistuksia

Maalla oli syksyn uudistus- ja siirtoviikonloppu. Isoa istutusaluetta levitettiin keskipihan puolella. Laajennus tukee portaita ja tuo istutusalueen reunan ison kiven reunaan asti. Kasvit ovat pääosin omia jakotaimia ja siemenkasvatteja. ’Elli’-syysleimut (Phlox paniculata) ja ’Rozanne’-jalokurjenpolvet (Geranium) ostettiin paikalliselta Hankkijalta. Lisäksi alueelle istutettiin 2 kiloa ’Van Eijk’-tulppaaneita. Komeamaksaruoho (Hylotelephium) ’Herbstfreuden’ pistokastaimet jäivät vielä talveksi ruusualueelle ja siirretään tänne keväällä, jos talvehtiminen onnistuu.

Laajennus
Jako- ja pikkutaimet rankkasateen jäljiltä eivät ole edustavimmillaan.

Siirrämme kupariheisiangervo (Physocarpus opulifolius) ’Mindian’ ja pikkujasmikkeen (Philadelphus x lemoine) pois saunanedustan ryhmästä, jotta suihkulähde näkyy saunaterassille. ’Mindia’ siirrettin tammenalusryhmään. Seurakseen se sai kellanvihreät ’Sum and Substance’ -kuunliljat, joiden alta siirrettiin pois hämykuunliljoja (Hosta undulata ’Erromena’). Ryhmä on syksyn aikana kasvanut muutamalla neliöllä, kun sinne on tehty tilaa vuorikaunokeille (Centaurea montana) ja isolta istutusalueelta jaetuille hämykuunliljoille. Ryhmä kärsii jonkun verran varjon istutuksien perusongelmasta eli tasakorkuisesta tylsästä lehtimassasta. Ratkaisuna kokeillaan ’Claude Schride’ -marhanliljojen (Lilium Martagon -ryhmä) menestymistä. Lisäksi keväällä ryhmään siirretään muutama sormustinkukka (Digitalis purpurea), ja ehkä muutama värililja. Myös ryhmän keskellä olevaan vanhaan pataan tulee ensi kesänä ehkä jotain muuta kesäkukkaa kuin krasseja. Aina pitää olla talveksi suunniteltavaa.

Varjo
Kupariheisiangervo, taustalla tammen runkoa kiipeävä humala, vasemmalla villiruusu kiulukoineen ja tuoksukurjenpolvi sen alla, oikealla limenvihreät ’Sum and Substance’ -kuunliljat ja hämykuunliljoja.

Artikkelikuvassa kukkii yksi keväällä  istutetuista ’Morden Centennial’ -ruusuista. Urhoolliset ’F. J. Grootendorst’ -neilikkaruusut jatkavat kukkimista talven kynnykselle.

Neilikkaruusut

 

Sinistä ja pinkkiä

Kesä on edennyt hirmuvauhtia. Pionien aika alkaa olla jo ohi, kurjenpolvet siirtyvät vetovastuuseen. Myös aikaisimmat ruusut kukkivat: villi-, juhannus- ja kurtturuusut sekä uudet kanadalaiset ’Morden Centennialit’, joiden  voimakas pinkki toistuu eri puolilla pihaa tuoksukurjenpolvien ja tarhakurtturuusu ’Moje Hammarbergin’ kukissa. Tummempi punainen hehkuu tarhapioni ’Rubra Plenan’ kukissa. Idänkurjenpolvien ja siperiankurjenmiekkojen sininen korostaa kylmän pinkin hehkua. Lehtoakileija on siniviolettina melkein sininen.

Pehmeämpää ruusunpunaista ja valkoista on siimeksen villi- ja juhannusruusuissa.

siimeksessa.jpg

Suomentatar on aloittanut kukintansa. Tatarta ei voi olla huomaamatta. Kivillä rajatussa kasvupaikassaan se ei ole levinnyt liikaa.

Suomentatar

Blogin osalta pieni harmi on kameran normaalizoomin hajoaminen. Kuvat on otettu pitkällä putkella tai makrolla,vaihtelua sekin.

Cottage garden -hengessä maalla

Olen pitänyt englantilaista cottage garden -tyyliä aivan liian vaativana puutarhoihimme. Siinä pitää olla paljon erilaisia kukkivia kasveja, jotka on huolellisesti suunniteltu näyttämään itsestään kasvupaikoilleen ilmestyneilt; huoletonta kukkivaa kepeyttä – hirveän työn tuloksena. Aidossa brittityylissä käytetään myös paljon meidän ilmastoomme sopimattomia kasveja, ihania pitkään kukkivia ruusuja ja vaativia perennoja.

Nyt keskikesällä katselin puutarhaamme hämmästyneenä: siitä on itsestään kehittynyt cottage gardenin suomalainen maatiaisserkku. Akileijat, kurjenpolvet ja aikaiset pensasruusut kukkivat valtoimenaan. Pionit ja siperiankurjenmiekat lopettelevat, loppukesän perennat kasvavat vielä. Tyyliä täydentävät kuunliljat ja saniaiset vihreydellään.

Tunnelmakuvia isosta istutusryhmästä

IMG_6064
Vasemmalla pionin ja kääpiömiekkaliljan lehtiä, edessä isoampiaisyrtti. lehtosalvia ja peittokurjenpolvi, puikeat lehdet yrtti-iison. Oikealla pikkusydän.

IMG_6063
Kyläkurjenpolvi, taustalla harjaneilikka nupullaan ja akileija kukassa.

Polun_reuna

Yllä iso ryhmä polun reunasta päin: vasemmalla peittokurjenpolvi, maksaruohomatto, kesäpikkusydän, kirjokuunlilja, akileijoja, idänkurjenpolvi , ritarinkannus. Taustalla kukintaansa lopettelevat pionit. Oikealla edessä tulppaaneja keräämässä voimaa ensi kevääseen sekä vuoroaan odottavat syysleimu ja harmaamalvikki.

Varjon ryhmä tammen alla

IMG_6049
Vasemmassa reunassa humala tammen rungolla, sen vieressä pinkki villiruusu, taustalla juhannusruusu. Etualalla tuoksukurjenpolvi ja pari laukan kukintoa, taustalla vuorenkilpi, sen takana pilkottaa hiirenporras. Oikeassa yläreunassa korallikanukan oksia. Koko ryhmän taustalla pihasyreeniaita.

Ryhmään keväällä istutetuista isotähtiputki ensimmäinen on aloittanut kukintansa.

IMG_6059
Isotähtiputki ’Shaggy’.

Saunanedustan ryhmä

Saunan_edusta
Vasemmalla alhaalla iso kellanvihreä kuunlilja, sen yläpuolella jättipoimulehti,  ylhäällä sinikuunlilja. Alhaalla keskellä akileija, sen yläpuolella päivänkakkara, jonka takana pilkottaa alppiruusu ’Axel Tigerstedt’. Oikealla alhaalla seppelvarpu, koko ryhmän taustalla vuorenkilpi.

Alapihan ruusut

img_6079.jpg
Vasemmalla kurttulehtiruusu, sen takana lumimarja. Aitan edessä juhannusruusu. Peittokurjenpolvi kukkii, päivänliljat ja maksaruoho eivät vielä.

Keltaisen ryhmän muita värejä

Keltaisessa ryhmässä on tietenkin keltakukkaisia kasveja: kevätvuohenjuuria (Doronicum orientale) , atsalea (lajike tuntematon), keltapäivänliljoja (Hemerocallis lilio-asphodelus), tarha- ja suikeroalpia (Lysimachia punctata, L. nummularia, pioni (Paeonia Itoh hybr.)’Barzella’, sädepäivänhattu (Rudbeckia fulgida var. sullivantii ’Goldsturmeja’ ja kellanvihreitä jättipoimulehtiä (Alchemilla mollis). Lisäksi sinne siirrettiin oranssit tulikellukat (Geum coccineum, todennäköisesti ’Borisii’) ja istutettiin uutena oranssit tarhapäivänliljat (Hemerocallis hybrid’Tigger’.

Kuitenkin hieman vastavärejä ja valkoista piristää ryhmää: tarhapäivänliljojen  joukkoon on eksynyt ’Chicago Juwel’, tummanlila keltaisella nielulla. Lisäksi sinne siirrettiin ruusuryhmästä loistosalviat (Salvia x sylvestris) ’Blaukönigin’. Valkoista tuovat Lidlistä ostetut ryhmäruusut, jotka myytiin ilman lajikenimeä.

 

Maalla kellarissa talvehtinut jaloruusu antoi odottaa kukintaansa heinäkuun alkupuolella. Odotus kannatti, ruusu kukkii nyt aivan ylenpalttisesti.

Ruukkuruusu1

 

Syreenien ja pionien aika maalla

Maalla syreenien kukinta oli vielä lähes parhaimmillaan. Maalla pihasyreenit ovat selvästi sinisempää kantaa kuin kotona.

Syreenit

 

Pallaksenpioni viihtyy maalla paremmin kuin kotona. ’Claire de Lune’ sen vieressä kukki ensimmäistä kertaa kunnolla.

Pionit
Aniliini pallaksenpioni, kermanvaalea ’Claire de Lune’

Clair de Lune
’Claire de Lune’

Isossa ryhmässä kukki myös ihana tarha-alppikärhö ’Albina Plena’.

Albina Plena

Ruusuista kukkaan on ehtinyt yksinkertaiskukkainen villiruusu, jonka lajia emme ole yrittäneet määrittää.

Villiruusu

Helluntaina maalla

Kävimme mökkimatkalla ostamassa siperianomenapuun (Malus prunifolia) ’Kultainen Kitaika’ ja kolme kurttulehtiruusua (R. Rugosa) ’Moje Hammarberg’ Järvenpään pihapalvelusta. Pienehkön myymälän valikoima oli todella monipuolinen. Ehkä paras mainos on, etten ollut mistään muualta mökkimatkan varrelta löytänyt näitä kahta kasvia samasta myymälästä.

’Kultainen Kitaika’ on löytö Leif Blomqvistin kirjasta ”Pohjoisen omenat”. Sen mukaan ’Kultainen Kitaika’ on erittäin talvenkestävä aina V-vyöhykkeelle. Pienet kauniit omenat maistuvat marmeladimakeisille. Pitihän tällainen ihanuus saada maalle, kun vielä yhdelle omenapuulle oli tilaa.

Myös ’Moje Hammarbergit’ olivat pidemmän pohdinnan tulos. Talon edustan ryhmään oli haussa voimakkaan aniliininpunainen helppohoitoinen ja melko matala ruusu. Kasvupaikka on hieman varjoisa ja kuivahko, mikä ohjasi valinnan kurtturuusuun.

image
Vasemmassa reunassa vanhaa vuorenkilpeä, sen vieressä kurtturuusua, joiden väliin siirrettiin ukonkelloa ja sormustinkukkaa, edessä erilaisia päivänliljoja. Taaempana aiemmin istutetut kanukka, tuoksukurjenpolvet, narsissit ja esikot.

Yllä kuvassa on talon edustan ryhmän uudet ja siirretyt kasvit. Muutoksesta ja kasveista on tarkempi kuvaus täällä. Muita puuhia oli ’Moskovan Kaunottaren’ siirto alapihan ruusuryhmän luo ja tuoksukurjenpolvialueen kasvattaminen tammen alla. Kasvimaalle kylvettiin keltajuurikasta ja porkkanaa ja istutettiin talvivalkosipulia.