Kesäpäivänhatut (Rudbeckia hirta ’Toto Gold’) jaksavat kukkia. Keväällä mietin esikasvatusta, onnistuuko ja onhan siinä tekemistä. Nämä ovat kuitenkin aika helppoja esikasvatettavia ja kukkivat heinäkuusta loka- jopa marraskuulle. Ihanat syysauringot.
Maalla paikallisessa rautakaupassa myytiin viimeisiä kevätsipuleita alennuksella. En voinut vastustaa kevätkurjenmiekkoja (Iris reticulata ’Frozen Planet’), joiden kaveriksi tuli vielä iris-posliinihyasintti-krookus mix (Iris reticulata ’Katherine Hodgkin’, Puschkinia scilloides, Crocus x hybridus ’Cream Beauty’).
Tähän aikaan ei voi olla viikkoa pois kummastakaan puutarhasta, koska silloin jotain hienoa menee ohi. Artikkelikuvan pallaksenpionin (Paeonia mollis) kukinta on näyttävä mutta lyhyt, vain muutaman päivän pituinen. Odotin, että myös hybridipioni ’Claire de Lune’ olisi ollut jo täydessä kukassa. Se avasi kuitenkin vasta ensimmäiset kukkansa vasta tänään. Kuvassa alla sen vieressä on pallaksenpioni ja takana tarha-alppikärhö (Clematisalpina) ’Albina plena’ parhaassa kukassa.
Olemme monta vuotta yrittäneet saada saksankurjenmiekkaa viihtymään, kuitenkin huonolla menestyksellä. Nyt PerennaPuutarha Pöntiseltä viime kesänä ostetut paikallista maatiaiskantaa olevat näyttävät viihtyvän ison istutusalueen etureunassa. Kurjenmiekan takana on itsekseen kylväytynyt kultatyräkki. Violetin ja limenkeltaisen yhdistelmä on näyttävä, muttei sovi tuohon kohtaan. Tyräkki saa siirron syksyllä.
Maalla ensin kukkivat rhodot, joita on vain yksi: Pohjolan tytär, Axel Tigerstedt ja Pekka. Kuvien ottohetkellä myös Hellikit olivat ehtineet avata nuppunsa. Artikkelikuvassa on ’Pohjolan tytär’, jonka taustalla näkyy aavistus ’Hellikkiä’.
’Pekka’
’Pekka’ näytti hieman huonolta talven jälkeen mutta on onneksi piristynyt kevään mittaan. ’Pekalla’ on nimittäin vähän harvinaisemman malliset pyöreähköt lehdet ja kauniit hyvin vaaleanpunaiset kukat. ’Pekasta’ tulee iso, jos sen saa kestämään puutarhassa.
’Axel Tigerstedt’
’Axel Tigerstedt’ on ainoa rhodo puutarhan puolella, kaikki muut ovat tontin metsän puolella. Kasvupaikka ei ole optimaalinen. ’Pohjolan tytär’ meinasi kuolla siinä kahtena talvena, kunnes siirsimme sen metsän puolelle. Axel on pärjännyt paremmin. Kukat avautuvat hennon vaaleanpunaisina ja vaalenevat valkoisiksi kukinnan edetessä. Axel on keskikokoinen, tuohon kohtaan puutarhassa ei voi istuttaa isoa rhodoa.
Kevätretkeilimme tänään PerennaPuutarha Pöntiselle Sysmään. Tilasimme viime vuonna syysleimuja ’Maaninka’, ’Baby face’ ja ’Kirchenfurst’. Näitä lähdimme hakemaan, mutta mukaan tarttui myös muita perennoja, yrttejä ja puuvartisiakin. Mielenkiinnolla odotan, saanko ananassalvian (Salvia elegans) viihtymään ja talvehtimaan. Näytepuutarhassa ihmettelimme kevään ihanuuksia Liisan asiantuntevalla opastuksella: erilaisia vuokkoja, esikoita, saniasia, kärhöjä, vaahteroita ja vaikka mitä.
Mainostan tässä blogissa harvoin, mutta artikkelikuvan upeaa sinikämmentä (Glaucidium palmatum) on tulossa myyntiin Pöntisille. Puutarhuri-Liisan mukaan sinikämmenen siemenet on vaikea saada itämään. Viime talvena oli kuitenkin onnistanut: iso määrä siemeniä oli itänyt. Pikkutaimet ovat nyt kasvamassa ja valmistuvat aikanaan myyntiin. Maalle viime keväänä hankittu pikkutaimi on jo hyvänkokoinen ja kukkii suurin vaaleanliiloin kukin. Sinikämmen on metsäperenna ja näyttää viihtyvän hyvin tammenalusryhmän puolivarjossa.
Yllä on tulppaaniryhmä maalla tänä keväänä ja blogin kuvassa aiemmalta vuodelta. Ryhmä on pääosin Darwin-hybridejä: punaisia ’Apeldoorn’- ja vaaleanpunertavia ’van Eijk’ -lajikkeita. Molemmat ovat kukkineet jo useamman vuoden. Toisenlaista monivuotista tulppaania edustaa päätöskuvan metsätulppaani (Tulipa sylvestris). Se on jalostamaton luonnonlajike. Maalle se löysi tiensä viime keväänä.
Keskikevät on yksi ihanimmista ajoista puutarhassa: kaikki kasvaa, vihertää, isompien sipulikukkien aika on parhaimmillaan, puut ja pensaat kukkivat ja perennatkin aloittelevat. Samalla se on yksi työntäyteisimmistä.
Alla keltaisen ryhmän kerrotut narsissit ’Irene Copeland’ ja kevätvuohenjuuret (Doronicum orientalis), jotka ovat vähitellen levinneet näyttäväksi ryhmäksi keltaisia kevätaurinkoja. Artikkelikuvaan ovat päässeet sisääntulon orkideanarsissit ’Thalia’. ja otsikon alle narsissit ’Peach Cobbler’ ja ’Soestdijk’. Meillä on paha kaurisongelma, narsisseja ne eivät syö.
Välillä täytyy vaan muistaa pysähtyä ihmettelemään: tähtimagnoliat (Magnolia stellata) kukkivat paremmin kuin koskaan ja keisarinpikarililjat (Fritillaria imperialis) ovat aina yhtä hämmästyttäviä.
Etualalla kevätkurjenmiekka ’ Katherine Hodgin’ ja taustalla kaksi tupasta ’Katherine’s Gold’ia.Krookuksia
Krookusten ja kevätkurjenmiekkojen (Irisreticulata) ‘Katharine Hodgkin’ ja ’Katherine’s Gold’ aika on parhaimmillaan. Tänä keväänä ne ovat säästyneet jokavuotisilta kauristuhoilta, kiitos suojaverkkojen ja Trico Garden -suoja-aineen, joka on ensimmäinen ei-mekaaninen toimivalta vaikuttava suoja. Sen ansiosta saamme nauttia ensi kertaa etupihan nurmikolle levinneestä krookusnurmikosta.
Olen kasvattanut kesäpäivänhattuja (Rudbeckia hirta) jo monena vuonna. Tänä keväänä päätin kokeilla netin kauniiden mainoskuvien perusteella, esimerkiksi tämän kuvan, ’Sahara’-lajiketta. Pettymys on ollut melkoinen: pääosin omituisen hailakanoranssit kukat avautuivat vasta elokuun lopussa.
Jo monena vuonna kasvattamani ’Toto Gold’ -lajike on toista maata. Kukinta alkoi jo heinäkuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn, ei ole ollut milläänsäkään viime aikojen kaatosateista. Voimakas kullankeltainen ilahduttaa muuten jo hiipuvassa puutarhassa.
Artikkelikuvassa kukkii uutuuspensaskrassi (Tropaeolum minus) ’Baby Rose’. Tilasin keväällä Impectalta siemeniä, kun kotimaasta en löytänyt. Lajike on Fleuroselect-palkittu, enkä ihmettele. Kasvutapa on tiivis, lehdistön syvä sinivihreä luo vahvan kontrastin voimakkaan ruusunpunaisille kukille. Kyllä tämän krassiksi tunnistaa, mutta aika kauas on tultu peruskeltaisista ja oransseista lajikkeista. Nämä ovat isossa ruukussa pääoven vieressä.
Krassiruukun toisella puolella kukkii vuosisadan perennaksikin valittu jalokurjenpolvi (Geranium) ’Rozanne’. Pääovelle on vihdoin löytynyt loppukesällekin väriä ja piristystä. Parhaimmillaan alue on toki puistoalppiruusujen kukinnan aikaan.
Juhannusviikon rankkasateet ja lämpö herättivät puutarhan maalla alkukevään parhaaseen aikaan. Hybridipionin (Paeonia hybr.) ’Claire de Lune’ pääkukinta oli parhaimmillaan. Pääkukinnan jälkeen avautuvat sivunuput, joten kermanvalkoisia kukkia riittää ihailtavaksi vielä jonkin aikaa. Tammenalusryhmän ison pallaksenpionin (P. mollis) kukinta oli juhannuksena jo ohi. Sillä on kuitenkin kauniit sinivihreät lehdet, joten se ansaitsee paikkansa jo pelkästään niillä.
’Claire de Lune’
Pallaksenpioni
Alapihan isojen pensasruusujen reunassa on ryhmä lehtosinilatvaa (Polemonium caeruleum). Tämä sinivalkoinen ryhmä on omaa kasvatusta Maatiaisen siemenistä. Lehtosinilatva on kiitollinen ja helppo perenna: se kukkii pitkään, pysyy pystyssä tukematta ja sen lehdistö on siistinnäköinen kukinnan jälkeen. Meillä se on tehnyt maltillisesti siementaimia, joille aikanaan etsitään oma paikka puutarhassa.
Pensasruusujen kukinta on aluillaan. Ihanan tarhapimpinellaruusun (Rosa Pimpinellifolia) ’Tove Jansson’ kukan tummanpunaista väriä on lähes mahdotonta saada toistumaan valokuvassa oikein. Pensaalla on myös kaunis kasvutapa. Teresanruusu (R. ’Thérèse Bugnet’) on uusin lisä viime kesältä alapihan isoon ruusuryhmään. Se vaikuttaa kotiutuneen hyvin. Myös puistoruusu ’Ilo’ aloittaa kukintaansa.
’Tove Jansson’
’Thérèse Bugnet’
’Ilo’
Naapuritontin synkkä kuusimetsä kaadettiin viime talvena. Lisääntynyt valo on saanut osan kasveista kukkimaan ylenpalttisesti. Erityisesti juhannusruusuissa (Rosa spinosissima ’Plena’) oli ennätysmäärä kukkia.
Pohjoismaissa vietetään luonnonkukkien päivää juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Joka vuodelle valitaan teemalaji, joka tänä vuonna on pihlaja (Sorbus).
Molemmissa puutarhoissamme on tärkeänä pihapuuna iso kotipihlajapuu (Sorbus aucuparia). Pihlajat ovat ihania: ne kukkivat, tänä vuonna tosi melko niukasti, tarjoavat tarpeellista varjoa, tekevät marjoja ja niillä on hyvä ruskaväri. Lisäksi ne ovat täysin hoitovapaita. Lehdet täytyy haravoida kiveyksiltä ja nurmikolta, mutta sehän ei ole pihlajan vaan noiden pintojen hoitoa. Alla kuvassa on iso pihlajamme maalla. Kotipuutarhan pihlajasta on talvinen kuva Lehtipuut-sivulla.
Pihlaja maalla.
Muuten luonnonkukkien päivä sattui ajankohtaan, jolloin puutarhoissamme oli aika vähän luonnonkukkia. Alakuvan nurmitädyke viihtyy alapihan ison ruusuryhmän aluskasvina. Ennen kukintaa mietin, pitäisikö sitä jotenkin rajoittaa. Pienten puhtaansinisten kukkien meri on niin hieno, että eiköhän se saa paikkansa pitää.
Ensimmäiset pionit eli pallaksenpionit (P. mollis) ovat aloittanut kukintansa. Kohta on alkukesän paras aika perennatarhassa.
Kaksi puutarhaa 