Pienet kevätkukkijat suloisimmillaan

Etualalla kevätkurjenmiekka ’ Katherine Hodgin’ ja taustalla kaksi tupasta ’Katherine’s Gold’ia.
Krookuksia

Krookusten ja kevätkurjenmiekkojen (Iris reticulata) ‘Katharine Hodgkin’ ja ’Katherine’s Gold’ aika on parhaimmillaan. Tänä keväänä ne ovat säästyneet jokavuotisilta kauristuhoilta, kiitos suojaverkkojen ja Trico Garden -suoja-aineen, joka on ensimmäinen ei-mekaaninen toimivalta vaikuttava suoja. Sen ansiosta saamme nauttia ensi kertaa etupihan nurmikolle levinneestä krookusnurmikosta.

Sponsored Post Learn from the experts: Create a successful blog with our brand new courseThe WordPress.com Blog

WordPress.com is excited to announce our newest offering: a course just for beginning bloggers where you’ll learn everything you need to know about blogging from the most trusted experts in the industry. We have helped millions of blogs get up and running, we know what works, and we want you to to know everything we know. This course provides all the fundamental skills and inspiration you need to get your blog started, an interactive community forum, and content updated annually.

Kesäpäivänhatut

Pohdin tänä keväänä pitkään, laitanko mitään siemenestä esikasvatukseen. Korona-aikana olemme olleet suunnilleen yhtä paljon maalla ja kotona, mikä on ongelma taimikasvatuksessa. Pitäähän taimien tilaa tarkkailla päivittäin!

Päätin kuitenkin laittaa kesäpäivänhattuja (Rudbeckia hirta), onnistuvat tai eivät. Kullankeltaisia vielä marraskuussa kukkivia Toto Goldeja oli vaan pakko laittaa. Lisäksi kokeilen uutena paljon esillä ollutta Cherry Brandy -lajiketta.

Kesäpäivänhatut itävät valossa. Kylvin siemenet pintaan ja peitin kylvöksen vermikuliitilla siemenpussin ohjeen mukaisesti. Nyt vaan toivotaan parasta ja hyviä taimia.

Sahara: ei jatkoon

Olen kasvattanut kesäpäivänhattuja (Rudbeckia hirta) jo monena vuonna. Tänä keväänä päätin kokeilla netin kauniiden mainoskuvien perusteella, esimerkiksi tämän kuvan, ’Sahara’-lajiketta. Pettymys on ollut melkoinen: pääosin omituisen hailakanoranssit kukat avautuivat vasta elokuun lopussa.

Jo monena vuonna kasvattamani ’Toto Gold’ -lajike on toista maata. Kukinta alkoi jo heinäkuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn, ei ole ollut milläänsäkään viime aikojen kaatosateista. Voimakas kullankeltainen ilahduttaa muuten jo hiipuvassa puutarhassa.

Paras uusi kesäkukka Baby Rose

Artikkelikuvassa kukkii uutuuspensaskrassi (Tropaeolum minus) ’Baby Rose’. Tilasin keväällä Impectalta  siemeniä, kun kotimaasta en löytänyt. Lajike on Fleuroselect-palkittu, enkä ihmettele. Kasvutapa on tiivis, lehdistön syvä sinivihreä luo vahvan kontrastin voimakkaan ruusunpunaisille kukille. Kyllä tämän krassiksi tunnistaa, mutta aika kauas on tultu peruskeltaisista ja oransseista lajikkeista. Nämä ovat isossa ruukussa pääoven vieressä.

Krassiruukun toisella puolella kukkii vuosisadan perennaksikin valittu jalokurjenpolvi (Geranium) ’Rozanne’. Pääovelle on vihdoin löytynyt loppukesällekin väriä ja piristystä. Parhaimmillaan alue on toki puistoalppiruusujen kukinnan aikaan.

’Rozanne’

 

Mikä toi on?

Aina välillä käy niin, ettei muista ostaneensa jotain, tai onkin saanut jotain aivan muuta kuin mitä pakkauksessa luki. Tietenkin se on daalia, mutta mikä? Todennäköisesti ’Vancouver’, mutta ei se ihan tuolta pakkauksen kuvissa näyttänyt. Jäämme odottamaan kukan kehittymistä.

KORJAUS: ei tuo ollutkaan viime kevään uusia daalioita vaan talven yli säilytetty kaktusdaalia ’Hayley Jane’.

Daalia ’Vancouver’?

Alkukesän ihanuutta maalla

Juhannusviikon rankkasateet ja lämpö herättivät puutarhan maalla alkukevään parhaaseen aikaan. Hybridipionin (Paeonia hybr.) ’Claire de Lune’ pääkukinta oli parhaimmillaan. Pääkukinnan jälkeen avautuvat sivunuput, joten kermanvalkoisia kukkia riittää ihailtavaksi vielä jonkin aikaa. Tammenalusryhmän ison pallaksenpionin (P. mollis) kukinta oli juhannuksena jo ohi. Sillä on kuitenkin kauniit sinivihreät lehdet, joten se ansaitsee paikkansa jo pelkästään niillä.

ClairedeLune
’Claire de Lune’

Pallaksenpioni
Pallaksenpioni

Alapihan isojen pensasruusujen reunassa on ryhmä lehtosinilatvaa (Polemonium caeruleum).  Tämä sinivalkoinen ryhmä on omaa kasvatusta Maatiaisen siemenistä. Lehtosinilatva on kiitollinen ja helppo perenna: se kukkii pitkään, pysyy pystyssä tukematta ja sen lehdistö on siistinnäköinen kukinnan jälkeen. Meillä se on tehnyt maltillisesti siementaimia, joille aikanaan etsitään oma paikka puutarhassa.

Lehtosinilatvat

Pensasruusujen kukinta on aluillaan. Ihanan tarhapimpinellaruusun (Rosa Pimpinellifolia) ’Tove Jansson’ kukan tummanpunaista väriä on lähes mahdotonta saada toistumaan valokuvassa oikein. Pensaalla on myös kaunis kasvutapa. Teresanruusu (R. ’Thérèse Bugnet’) on uusin lisä viime kesältä alapihan isoon ruusuryhmään. Se vaikuttaa kotiutuneen hyvin. Myös puistoruusu ’Ilo’ aloittaa kukintaansa. 

 

Naapuritontin synkkä kuusimetsä kaadettiin viime talvena. Lisääntynyt valo on saanut osan kasveista kukkimaan ylenpalttisesti. Erityisesti juhannusruusuissa (Rosa spinosissima ’Plena’) oli ennätysmäärä kukkia.

Juhannusruusu_tonttu
Tonttu valkoisten kukkien lumossa.

Luonnonkukkien päivä 14.6. teemalajina pihlaja

Pohjoismaissa vietetään luonnonkukkien päivää juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Joka vuodelle valitaan teemalaji, joka tänä vuonna on pihlaja (Sorbus).

Molemmissa puutarhoissamme on tärkeänä pihapuuna iso kotipihlajapuu (Sorbus aucuparia). Pihlajat ovat ihania: ne kukkivat, tänä vuonna tosi melko niukasti, tarjoavat tarpeellista varjoa, tekevät marjoja ja niillä on hyvä ruskaväri. Lisäksi ne ovat täysin hoitovapaita. Lehdet täytyy haravoida kiveyksiltä ja nurmikolta, mutta sehän ei ole pihlajan vaan noiden pintojen hoitoa. Alla kuvassa on iso pihlajamme maalla. Kotipuutarhan pihlajasta on talvinen kuva Lehtipuut-sivulla.

Pihlaja
Pihlaja maalla.

Muuten luonnonkukkien päivä sattui ajankohtaan, jolloin puutarhoissamme oli aika vähän luonnonkukkia. Alakuvan nurmitädyke viihtyy alapihan ison ruusuryhmän aluskasvina. Ennen kukintaa mietin, pitäisikö sitä jotenkin rajoittaa. Pienten puhtaansinisten kukkien meri on niin hieno, että eiköhän se saa paikkansa pitää.

Nurmitädykkeet

Ensimmäiset pionit eli pallaksenpionit (P. mollis) ovat aloittanut kukintansa. Kohta on alkukesän paras aika perennatarhassa.

Pallaksenpioni

Kevät kauneimmillaan kotona

Artikkelikuvassa on valtavan suloinen pieni alppiruusu ’Tiuku’ (Rhododendron catawbiense var. compactum × williamsianum). ’Tiuku’ on ostettu kotoaan Mustilan arboretumista, ja se kukki tänä vuonna ensimmäistä kertaa.  Toinen sen vanhemmista on kiinalainen kelloalppiruusu (R. williamsianum). Siltä ovat peräisin sievät kellomaiset kukat ja pyöreät lehdet, kun taas toinen vanhemmista virginianalppiruusu on antanut talvenkestoa. (Lähde: Mustilan verkkosivut.) Edes sadepäivä ei latista somaa ’Tiukua’, vesipisarat suorastaan korostavat kukkien herkkää kauneutta.

Toista ääripäätä alppiruusuissamme edustaa takapihan ’Mikkeli’ – ’P. M. A. Tigerstedt’ -ryhmä, jonka etualalla kasvavat keltakukkainen ’Goldinetta’ ja valkoinen ’Boule de Neige’. ’Mikkeli’ on varmaan jo kolmimetrinen, ’P. M. A. Tigerstedtit’  parimetrisiä ja leveitä. Kun tämä ryhmä kukkii, puutarha on parhaimmillaan.

Mikkeli_Tigerstedt

Takapihan uudistetulla reuna-alueella väriä antavat keväällä Rhodokerhon Puolan-tilauksessa saapuneet revontuliatsaleat ’Rosy Lights’.

Rosy Lights

Etupihalla hehkuu edellisen omistajan istuttama koristeomenapuu (Malus), jonka lajike ei ole tiedossa. Etualalla marjaomenapensas (Malus toringo var. sargentii) availee kukkiaan.

Marjaomena_koristeomena

Ihanat tähtimagnoliat

Jokavuotinen pieni ihme ilahduttaa jälleen kotipuutarhassa: tähtimagnoliat (M. stellata ) kukkivat.

Vastakohdat täydentävät toisiaan myös puutarhassa: hienostuneiden magnolioiden vastakohdaksi käyvät hyvin keisarinpikarililjat (Fritillaria imperialis). Peuraverkko on muiden ryhmän kasvien suojana. Jättävät sentään oranssit hömmetyiset rauhaan.

Keisarinpikarililjat

Peurojen takia olemme toistaiseksi luopuneet tulppaaneista kokonaan ja siirtyneet narsisseihin. Niistäkin löytyy monenlaisia ja hyvin viehättäviä kukkia. Ylhäällä vasemmalla orkideanarsissa ’Thalia’ on suosikkini tällä hetkellä.

Scillat lumihunnulla

Ennätyslauhaa talvea seurasi normaali huhtikuu ja toistaiseksi hyvin vaihteleva toukokuu. Kevään 2018 toukokuu oli niin lämmin, että näihin aikoihin pystyi III-vyöhykkeellä istuttamaan daaliat suoraan maahan. Tänä vuonna ihaillaan lumihangessa kukkivia idänsinililjoja (Scilla siberica). Tammikuussa oli nollakeli ja satoi vettä, toukokuussa on nollakeli ja maa valkoisena.

wp-15892087101275571989288716927857.jpg
Kesäkukat odottavat ulospääsyä.

Daalioiden juurakot talvehtivat ennätyksellisen hyvin. Seitsemän kahdeksasta juurakosta lähti kasvuun. Lisäksi esikasvatuksessa on viisi uutta juurakkoa. Taas ihmetellään, mihin nämä istutetaan. Kolme pientä ja matalaa menee ruukkuihin, yhdeksälle pitää löytää tilaa istutusalueilta maalla.

Kotona istutimme viime viikolla kolme juurakkoa suoraan maahan. Mielenkiinnolla odotan, lähtevätkö kasvuun. Eteläseinustalla maa ehti lämmetä hyvin, joten tämänpäiväisestä takatalvesta huolimatta olen toiveikas.

wp-1588700523032199685365331873714.jpg

Hetki vielä menee ennen kuin hyvässä kasvussa olevat pelargonit pääsevät ulos.

wp-15892116482301396080272049158397.jpg

Keskustelimme eilen mieheni kanssa puutarhamme lannoituksessa, koska pihalla kuulemma haisi. Ajoitus oli loistava, tänään ei enää haise. Rankkasade sai lannoitteet osittain liukenemaan pintamaahan.

Muutenkin viikonloppu meni pihalla. Polttopuut on pinottu ja istutusalueet kevätsiivottu. Siistimiselle olen keksinyt kaksi hyvää perustelua:

  1. Näkee, mitä maasta nousee –  ja mitä ei, eli hahmottaa mahdollisten täydennysistutusten tarpeen ja paikat.
  2. Löytää kaikki kevätkasvuun röyhähtäneet rikkaruohot. Mieluummin ne kitkee keväällä pieninä kuin keskikesällä täydessä kasvussa, jolloin juuretkin ovat kasvaneet ja tiukemmin maassa kiinni.

Kasvimaalla toinen iso istutuslaatikko sai korotuskerroksen. Myös ensimmäiset porkkanan- ja salaatinsiemenet kylvettiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mieheni valitti eilen pihalla haisevan, voimakkaasti. Vakuutin, ettei tänään enää haise. Olin oikeassa. Yöllä alkanut sade sai lannoitteet imeytymään pintamaahan, eikä lumen alta muutenkaan taitaisi haista. Aina kannattaa lannoittaa ennen kunnon sadetta.

Metsäpuutarha kotona, perinnepiha maalla. Puutarhablogi Ib-ja III-vyöhykkeiltä.