Aihearkisto: Puutarha maalla

Rhodot kukassa maalla

Maalla ensin kukkivat rhodot, joita on vain yksi: Pohjolan tytär, Axel Tigerstedt ja Pekka. Kuvien ottohetkellä myös Hellikit olivat ehtineet avata nuppunsa. Artikkelikuvassa on ’Pohjolan tytär’, jonka taustalla näkyy aavistus ’Hellikkiä’.

’Pekka’

’Pekka’ näytti hieman huonolta talven jälkeen mutta on onneksi piristynyt kevään mittaan. ’Pekalla’ on nimittäin vähän harvinaisemman malliset pyöreähköt lehdet ja kauniit hyvin vaaleanpunaiset kukat. ’Pekasta’ tulee iso, jos sen saa kestämään puutarhassa.

’Axel Tigerstedt’

’Axel Tigerstedt’ on ainoa rhodo puutarhan puolella, kaikki muut ovat tontin metsän puolella. Kasvupaikka ei ole optimaalinen. ’Pohjolan tytär’ meinasi kuolla siinä kahtena talvena, kunnes siirsimme sen metsän puolelle. Axel on pärjännyt paremmin. Kukat avautuvat hennon vaaleanpunaisina ja vaalenevat valkoisiksi kukinnan edetessä. Axel on keskikokoinen, tuohon kohtaan puutarhassa ei voi istuttaa isoa rhodoa.

Advertisement

Sinikämmen, upea metsäperenna

Kevätretkeilimme tänään PerennaPuutarha Pöntiselle Sysmään. Tilasimme viime vuonna syysleimuja ’Maaninka’, ’Baby face’ ja ’Kirchenfurst’. Näitä lähdimme hakemaan, mutta mukaan tarttui myös muita perennoja, yrttejä ja puuvartisiakin. Mielenkiinnolla odotan, saanko ananassalvian (Salvia elegans) viihtymään ja talvehtimaan. Näytepuutarhassa ihmettelimme kevään ihanuuksia Liisan asiantuntevalla opastuksella: erilaisia vuokkoja, esikoita, saniasia, kärhöjä, vaahteroita ja vaikka mitä.

Mainostan tässä blogissa harvoin, mutta artikkelikuvan upeaa sinikämmentä (Glaucidium palmatum) on tulossa myyntiin Pöntisille. Puutarhuri-Liisan mukaan sinikämmenen siemenet on vaikea saada itämään. Viime talvena oli kuitenkin onnistanut: iso määrä siemeniä oli itänyt. Pikkutaimet ovat nyt kasvamassa ja valmistuvat aikanaan myyntiin. Maalle viime keväänä hankittu pikkutaimi on jo hyvänkokoinen ja kukkii suurin vaaleanliiloin kukin. Sinikämmen on metsäperenna ja näyttää viihtyvän hyvin tammenalusryhmän puolivarjossa.

Yllä on tulppaaniryhmä maalla tänä keväänä ja blogin kuvassa aiemmalta vuodelta. Ryhmä on pääosin Darwin-hybridejä: punaisia ’Apeldoorn’- ja vaaleanpunertavia ’van Eijk’ -lajikkeita. Molemmat ovat kukkineet jo useamman vuoden. Toisenlaista monivuotista tulppaania edustaa päätöskuvan metsätulppaani (Tulipa sylvestris). Se on jalostamaton luonnonlajike. Maalle se löysi tiensä viime keväänä.

Metsätulppaani (Tulipa sylvestris)

Alkukesän ihanuutta maalla

Juhannusviikon rankkasateet ja lämpö herättivät puutarhan maalla alkukevään parhaaseen aikaan. Hybridipionin (Paeonia hybr.) ’Claire de Lune’ pääkukinta oli parhaimmillaan. Pääkukinnan jälkeen avautuvat sivunuput, joten kermanvalkoisia kukkia riittää ihailtavaksi vielä jonkin aikaa. Tammenalusryhmän ison pallaksenpionin (P. mollis) kukinta oli juhannuksena jo ohi. Sillä on kuitenkin kauniit sinivihreät lehdet, joten se ansaitsee paikkansa jo pelkästään niillä.

ClairedeLune
’Claire de Lune’

Pallaksenpioni
Pallaksenpioni

Alapihan isojen pensasruusujen reunassa on ryhmä lehtosinilatvaa (Polemonium caeruleum).  Tämä sinivalkoinen ryhmä on omaa kasvatusta Maatiaisen siemenistä. Lehtosinilatva on kiitollinen ja helppo perenna: se kukkii pitkään, pysyy pystyssä tukematta ja sen lehdistö on siistinnäköinen kukinnan jälkeen. Meillä se on tehnyt maltillisesti siementaimia, joille aikanaan etsitään oma paikka puutarhassa.

Lehtosinilatvat

Pensasruusujen kukinta on aluillaan. Ihanan tarhapimpinellaruusun (Rosa Pimpinellifolia) ’Tove Jansson’ kukan tummanpunaista väriä on lähes mahdotonta saada toistumaan valokuvassa oikein. Pensaalla on myös kaunis kasvutapa. Teresanruusu (R. ’Thérèse Bugnet’) on uusin lisä viime kesältä alapihan isoon ruusuryhmään. Se vaikuttaa kotiutuneen hyvin. Myös puistoruusu ’Ilo’ aloittaa kukintaansa. 

 

Naapuritontin synkkä kuusimetsä kaadettiin viime talvena. Lisääntynyt valo on saanut osan kasveista kukkimaan ylenpalttisesti. Erityisesti juhannusruusuissa (Rosa spinosissima ’Plena’) oli ennätysmäärä kukkia.

Juhannusruusu_tonttu
Tonttu valkoisten kukkien lumossa.

Luonnonkukkien päivä 14.6. teemalajina pihlaja

Pohjoismaissa vietetään luonnonkukkien päivää juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Joka vuodelle valitaan teemalaji, joka tänä vuonna on pihlaja (Sorbus).

Molemmissa puutarhoissamme on tärkeänä pihapuuna iso kotipihlajapuu (Sorbus aucuparia). Pihlajat ovat ihania: ne kukkivat, tänä vuonna tosi melko niukasti, tarjoavat tarpeellista varjoa, tekevät marjoja ja niillä on hyvä ruskaväri. Lisäksi ne ovat täysin hoitovapaita. Lehdet täytyy haravoida kiveyksiltä ja nurmikolta, mutta sehän ei ole pihlajan vaan noiden pintojen hoitoa. Alla kuvassa on iso pihlajamme maalla. Kotipuutarhan pihlajasta on talvinen kuva Lehtipuut-sivulla.

Pihlaja
Pihlaja maalla.

Muuten luonnonkukkien päivä sattui ajankohtaan, jolloin puutarhoissamme oli aika vähän luonnonkukkia. Alakuvan nurmitädyke viihtyy alapihan ison ruusuryhmän aluskasvina. Ennen kukintaa mietin, pitäisikö sitä jotenkin rajoittaa. Pienten puhtaansinisten kukkien meri on niin hieno, että eiköhän se saa paikkansa pitää.

Nurmitädykkeet

Ensimmäiset pionit eli pallaksenpionit (P. mollis) ovat aloittanut kukintansa. Kohta on alkukesän paras aika perennatarhassa.

Pallaksenpioni

Kevätmessujen laiha korvike

Tänä keväänä ei ollut meillä jo perinteeksi muodostunutta käyntiä kevätmessuilla. Sieltä aina tullut ostettua joitakin perennanjuurakoita ja daalianjuurakoita, usein myös muita kasveja ja siemeniä.

Olen yleensä ehtinyt Lidlin kevätkasvipäiville, kun myymälässä on ollut vain jämät jäljellä. Tänä vuonna pääsin oikein valitsemaan. Maalla on tilaa viime kesänä tehdyssä portaikon viereisessä penkissä. Myös alapihan toisella ruusualueella tehdään siirtoja, joten sinnekin tarvitaan täytettä. Oikean reunan tummat sävyt pääsevät jompaan kumpaan.

Kotipuutarhassa muokataan keltaista ryhmää, mitäs muuta! Ainakin Stella d’Orot menevät siihen. Sinne on tulossa myös muutama ruusunjuurakko. Aiemmin Lidlistä ostetut ovat talvehtineet toistaiseksi jopa yllättävän hyvin. Punainen daalia on matala ja menee ruukkuun kotiin. Lopuista en vielä ole varma, minne päätyvät. Aina näille kevään heräteostoksille on paikka löytynyt.

Leikkokukkamaa: viime vuodesta viisastuneena

Viime vuonna maalla oli kaksi lavaa leikkokukkia, mielenkiintoinen ja opettavainen kokeilu. Tuli oppia kimppujen sommittelusta ja sitomisesta. Kasvien suhteen tärkein oppi oli lyhyet ja tukevat varret. Viime kesänä oli tummia tavallisen korkuisia ruiskaunokkia (Centaurea cyanus) ’Black boy’. Ne olivat kauniita täytekasveja, mutta pitkät varret kasvoivat solmuun ja lakosivat. Tästä viisastuneena ensi kesänä kylvän kääpiöversiota. Auringonkukkia (Helianthus annuus) ei viime vuonna ollut, tulevana kesänä kokeillaan matalaa puna-auringonkukka ’Ms Marsia’. Kesäpäivänhatut (Rudbeckia hirta) ’Sahara’ ovat jo itämässä. Kesämalvikkia oli jo viime kesänä. Osa värimaailmaa on pehmeän pastellista.

Koska kesällä pitää olla myös väriä, esikasvatuksessa on jo iloista kesäpäivänhattu ’Totoa’. Pensaskrassi (Tropaeolum majus) ’Baby Rose’ on syynä siementilaukseen Impectalta. Suunnittelin sitä kotiin isoon siniseen ruukkuun runkoverenpisaran juurelle. Nyt vain näyttää siltä, että verenpisarasta on latva kuollut talvisäilytyksessä. Maalla kokeilin viime kesänä isossa padassa daalioita. Ei toiminut, paikka oli sittenkin liian varjossa. Krassit juurella onnistuivat hyvin kuten aina. Ensi kesänä padassa kukkivat keltaiset ’Jewel Primroset’.

IMG_1050

Koskaan ei voi olla liikaa pelargoneja, joten laitoin pistokkaita juurtumaan. Olen onnistunut paremmin vedessä kuin mullassa juurruttamalla. Yhden lasin pistokkaat lähtivät naapuriin, jotta heilläkin olisi näitä helppohoitoisia ja ahkerasti kukkivia punaisia ilonaiheita.  Täällä on kuvia emokasveista viime syksyltä, kun siirsimme ne talviteloille.

IMG_1056

Hempeä kauden loppu

Maalla kukkivat pensashanhikki (Potentilla fruticosa) ’Lovely Pink’ ja espanjankurjenpolvi (Geranium endressii,  artikkelikuvassa) kuin syksystä ei olisi tietoakaan, ja komeamaksaruoho ’Herbstfreude’ vasta availee nuppujaan. Muualla puutarhassa syksyn keltaiset ja punaiset sävyt alkavat jo nousta pääosaan.

Vaaleanpunaiset

Kellanvihreaa

Puutarhavuoden kääntyessä lopuilleen on aika tehdä katsaus kuluneeseen kauteen. Kootipuutarhassa tapahtui lopputalvesta merkittävä muutos, kun useampi iso puu kaadettiin. Isossa kuusessa oli jo alkavaa lahoa. Sen kaataminen osoittautui järkeväksi, vaikka asia vaati useamman vuoden kypsyttelyn. Puiden pilkkominen ja oksien haketus työllistivät pitkälle kesään. Alkukaudesta ei ollutkaan muita projekteja, vain normaalit hoito- ja ylläpitotoimet molemmissa puutarhoissa. 

Syyskuun alussa oli aika pienille muutoksille. Takapihalta siirrettiin muutama neliötä tuoksukurjenpolvea (Geranium macrorrhizum) etupihalle puiden juurelle. Ruusuryhmän enkelinperhoangervot (Gillenia trifoliata), keltaisen ryhmän keltapäivänliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus) ja etupihan peittokurjenpolvet (Geranium cantabrigiense) muuttivat syyshortensioiden (Hydrangea paniculata) ’Grandiflora’ ja keväällä istutettujen karoliinanalppiruusujen (Rhododendron carolinianum x dauricum) ’PJM Elite’ seuraan. Ryhmään istutettiin erilaisia narsisseja ja tilattiin Rhodokerhon kautta atsaleoja ensi kevääksi. Yhdessä taustalla ennestään olleen puistoalppiruusun (R. catawbiense) ’Grandiflorum’ kanssa ryhmä muodostaa keväästä syksyyn kukkivan kokonaisuuden.

Etupihalla tehtiin myös muutoksia. Terassin vierestä poistetaan perennaryhmä liian huonojen kasvuolosuhteiden takia. Paikka on talon, havujen ja hevoskastanjan varjossa ja täynnä puiden juuria. Pionit lähtivät jo viime syksynä, nyt oli peittokurjenpolven vuoro. Ryhmään jää muutama sitkeä hämykuunlilja (Hosta undulata ’Erromena’). Uutena siihen hankittiin kolme hupaisan näköistä pallotuijaa (Thuja occidentalis) ’Teddy’. Aika näyttää, kestävätkö ne tuossa kasvupaikassa. Pääoven viereisestä ryhmästä siirrettiin pionit (Paeonia lactiflora) ’Sarah Bernhardt’ takaisin takapihan ruusuryhmään, josta ne muuttomatkansa aikoinaan aloittivat.

Maalla tehtiin kauden aikana vain vähäisiä muutoksia. Joitakin kuunliljoja, kurjenpolvia, ukonkelloja ja esikoita siirrettiin sekä lehtosinilatvoille (Polemonium caeruleum) tehtiin oma ryhmä isojen pensasruusujen reunaan. Talvella tehdyt suunnitelmat eivät toteutuneet Plantgårdenin tilauksen puutteiden ja konkurssin takia. Monen kymmenen taimen puuttumista ei ollut resursseja lähteä korvaamaan. Onneksi yläpihan uusi ryhmä saatiin istutettua pääosin itse kasvatetuilla kesäkukantaimilla ja kaksivuotisilla. Ensi talvena ehtii miettiä pysyvämpiä ratkaisuja.

Leimukukkien aika maalla

Maalla alkaa olla kesän lopun tunnelmaa. Kylän oma tilamyymälä-kahvila on suljettu, kirkonkylällä kaupoilla ei enää mökkiläisiä ollut lomakauden malliin.

Puutarhassa loppukesä on syysleimujen aikaa. Maalla oli ennestään vaaleanpunaista melko aikaista mahdollisesti maatiaislajiketta sekä korkeaa syreenileimua. Viime syksynä ostimme ison ryhmän laajennukseen ’Osmo Heikinheimoa’ ja ’Elliä’. Jos nämä selviävät hyvin vielä toisen talven, näitä tulee lisää.

IMG_0993

Yläreunassa on tummemman violettia, muistaakseni kevätmessuilta ostettua. Tämä on kivan värinen. Tästä kuvasta huomaa, mistä syreenileimu on saanut nimensä: väristä ja kukan muodosta tulee pihasyreeni mieleen. Kuvassa piileskelee keskellä valtava daaliankukka ja oikealla harjaneilikan viimeiset kukat.

IMG_0990

Kasvimaalla kääpiösamettikukat ja krassit jatkavat kukintaa, taustalla kuutamohortensia vasemmalla ja leikkokukkalavojen maopit oikella. Maloppi (Malope trifida) on kesän parhaita uusia tuttavuuksia: helppo ja näyttävä. Suorakylvö toukokuussa ja nyt elokuun puolivälissä näyttävä kukinta. Näitä täytyy muistaa kylvää ensi keväänä.

IMG_0994

Herukat, helposti

Artikkelikuvan kukkakimpun yhteys herukoihin selviää kirjoituksen lopussa…

Maalla on pitkälti toistakymmentä herukkapensasta sekä muutama karviainen. Joka loppukesä olemme tehneet mehumaijalla höyrymehua. Siinä on oma hommansa: pullojen liotus, pesu, desinfiointi uunissa, marjojen poiminta, puulieden lämmitys, mehustus, sokerin lisäys, pullotus, mehumaijan tyhjennys ja pesu. Höyrymehua ei meillä ole kuitenkaan tullut juotua kovin ahkerasti, viimevuotista on vielä joitakin litroja pakkasessa.

Satuin lukemaan kylmäpuristetusta marjamehusta netistä. Siinä vitamiinit säilyvät paremmin kuin höyrymehussa, tyhjiöpussit säilyvät huoneenlämmössä ja vievät vähemmän tilaa kuin pullot, joita meillä on säilytetty jääkaapissa. Päätimme kokeilla.

Tilasin ajan Mäntsälän mehustamolta. Lauantaina veimme marjat, sunnuntaina haimme valmiin mehun. Marjoja oli 33 kiloa, josta mehua tuli 11 kpl 3 litran pussia, viimeinen hieman vajaa. Noin puolet marjoista oli mustaherukkaa, kolmannes punaherukkaa ja loput punaisia karviaisia. Tällä sekoitussuhteella, kevyesti sokeroituna, tulos on oikein hyvä. Mehu kannattaa laimentaa. Suhteella vajaa puolet mehua, reilu puolet vettä kokonaismäärä on yli 60 litraa mehua.

IMG_0988

Lopullisesti kokeilun onnistumisen ratkaisee, tuleeko mehu juotua syksyn ja talven aikana. Hintaa tulee tietysti enemmän kuin höyrymehulle. Ostettuihin kylmäpuristettuihin luomumehuihin verrattuna mehu on edullista. Marjojen vientiin meni aikaa, mutta hoidimme samalla reissulla myös muita asioita.

Vaivaa säästyi paljon, ja siihen liittyy myös artikkelikuvan kukkakimppu. Kirjoitin keväällä leikkokukkaprojektista. Nyt kukkia alkaa olla myös kerättäväksi. Mehuprojektissa säästyneen ajan ja energian ansiosta tuli mahdollisuus kokeilla kimpun tekoa. Vielä on paljon opeteltavaa. Kuitenkin itseäni tämä harjoitelma ilahduttaa jo kovasti kotona keittiön pöydällä.

 

 

Shaggy: isotähtiputkien aatelia

Artikkelikuvassa on isotähtiputki ’Shaggy’ (Astrantia major ssp. involucrata ’Shaggy’), jonka juurakoita ostin muutama vuosi sitten Kevätmessuilta. ’Shaggya’ ei turhaan pidetä yhtenä kauneimmista isotähtiputkista. Varjossa valko-vihreät kukat erottuvat hienosti.

Kultahelokit (Oenothera fruticosa subsp. glauca) maalla ovat vanhaa maatiaiskantaa. Ne kukkivat vuodesta toiseen heinäkuun puolivälin jälkeen pari – kolme viikkoa ilman kummempaa hoitoa. Jos etsii kukkaa, joka ei jää huomaamatta edes porottavimmassa auringossa, tässä on yksi vaihtoehto.

Kultahelokit

Kasvi- ja kesäkukkamaalla kukinta alkaa päästä vauhtiin. Vaaleita kehäkukkia (Calendula officinalis) ’Snow Princess’ meillä oli jo viime vuonna, samoin kääpiösamettikukkia (Tagetes tenuifolia) on ollut aiemmin. Tänä vuonna ostin ne valmiina taimina ja kyllä kannatti, paljon nopeammin alkoivat kukkia kuin omat siemenestä kasvatetut. Pallerokiurunkukka (Gilia capitata) on uusi, positiivinen tuttavuus: suorakylvetty toukokuussa ja nyt heinäkuun loppupuolella kukkii. Lisäksi puhdas vaaleansininen on harvinainen väri puutarhassa.