Kultahelokit ovat aiempina vuosina aloittaneet kukinnan heinäkuun alkupuolella ja lopetelleet elokuun alkupuolella. Tänä vuonna kaikki kasvit maalla ovat pari viikkoa aiempia vuosia jäljessä. Kultahelokit ovat vasta nyt elokuun alussa parhaimmillaan. Nauhusten kukinta säestää.
Vihannesviljelymme on onnistunut kaksijakoiseksi: Baby leaf -salaattisekoitus venähti yhtäkkiä valtavan kokoiseksi. Sen sijaan pavut eivät suostuneet taimettumaan kylmänä alkukesänä. Porkkanat näyttävät onnistuvan kohtalaisesti.
Viime kesänä kokeilin sormustinkukista innostuneena kahta kaksivuotista kasvia, harjaneilikkaa ja maariankelloa. Harjaneilikka on tuttu kasvi lapsuuden kesiltä. Maariankelloa en muista edes nähneeni aiemmin. Sitä kuitenkin kehutaan näyttäväksi perinnekasviksi, joten päätin kokeilla.
Täydessä kukassa kasvi on lähes epätodellinen, ei tällainen kasvi voi Suomessa pärjätä! Kukista tulee mieleen englantilaisten satukirjojen puutarhat ja niiden rehevyys. Tein aloittelijana sen virheen, että laitoin kelloja liian monta yhteen. Vaikutelma on jopa liian ylenpalttinen. Jos saan jatkossakin siemenet itämään ja lehtiruusukkeet talvehtimaan, laitan kelloja kolmen ryhmiksi useampaan kohtaan istutusaluetta.
Keväällä esittelin uudistettuja viljelylaatikoitamme. Uudistukset onnistuivat ainakin osittain: salaattia meillä on yllin kyllin. Huvittavinta on, että kylvimme Hyötykasviyhdistyksen ’Baby Leaf’ -sekoitusta. Salaatit juroivat ensin pitkään, ja nyt ne ovat räjähtäneet valtaviksi. Ei ihan onnistunut tuo pieninä nauttiminen. Taaempana laatikossa on porkkanaa. Oikealla näkyy hieman toinen uusista lavakauluksista ja siinä kasvavat herneemme.
Heti ensimmäisenä kesänä maan muokkauksen myötä puutarhaan maalla alkoi nousta sormustinkukkien lehtiruusukkeita. Joka vuosi niitä nousee jonnekin. Katajaryhmän luona on ollut paras paikka. Näiden kahden varret eivät ole tämän kesän sateista piitanneet vaan kohottautuvat ylväästi kohti taivaita.
Kylmänä ja sateisena kesänä kasvit ovat myöhäisemmässä kuin aiempina kesinä. Krassit isossa padassa ovat aloittaneet kukinnan. Lajike on ’Jewel Cherry Rose’. Ja kukkia on tässä vaiheessa tasan tuo yksi 😉 Onneksi puutarhassa riittää päivänkakkaroita tuomaan kesäistä tunnelmaa. Tätä vaatimatonta kaunotarta ei kerta kaikkiaan voi vastustaa. Myös pitkään kukkiva, ja mielestäni kovin aliarvostettu neilikkaruusu aloittelee kukintaa. Jos kasvi kukkii ylettömän runsaasti kolmosvyöhykkeellä heinäkuun alusta pitkälle syyskuulle, se todella ansaitsee paikkansa puutarhassa!
Sade, sitä on täällä tänä kesänä riittänyt. Tämän päivän ukkoset kiersivät puutarhamme, mutta kuurot kastelivat kuitenkin. Pisarat kuunlehtien lehdillä jaksavat ihastuttaa, vaikka toki kovasti kaipaisimme jo kesän lämpöä.
Kaksi puutarhaamme ovat perin erilaisia eikä ole kovin monta kasvia, jotka todella viihtyisivät molemmissa. Juhannusruusu meillä on molemmissa. Se viihtyy kuitenkin paremmin maalla kuin kotona. Kylmän alkukesän takia paras kukinta on vasta heinäkuun alussa. Juhannusruusu kukkii hellepäivänä punamulta-aitan edessä, suomalainen kesäidylli parhaimmillaan.
Maalla oli paljon ihania perinneperennoja. Kuitenkin suomentatar (Aconogonon x fennicum) puuttui. Etsin sitä turhaan puutarhamyymälöistä. Mieheni siskon pihalla sitä oli ollut iso puska, mutta talo oli myyty. Savossa sukuloidessamme ihmettelimme, mistä suomentatarta saisi. Mieheni veli lupasi, että voimme hakea häneltä. Hän oli saanut alun siskoltaan. Loppusyksystä istutimme juurakonpalat ja toivoimme niiden talvehtivan. Nyt kolmantena kesänä tatar näyttää siltä kuin pitää: rehevältä kasvustolta, josta sirot valkoiset kukinnot nousevat. Se on kuin se olisi aina kasvanut aitan punamultaista seinää vasten.
Toukokuun lopussa iso istutusryhmä oli voimakkaan punainen klassisten Apeldoorn-tulppaanien myötä.
Alkukesällä sävyt ovat vaihtuneet valkoiseen ja hopeaan tarha-alppikärhön ja hopeahärkin aloitettua. Molemmissa kuvissa näkyy hyvin kuunliljojen tasapainottava vihreys.
Vaikka toukokuun alkupuoli on ollut kylmä ja sateinen, olemme saaneet puutarhojen kiireisimmät kevättyöt valmiiksi aikaisemmin kuin monena muuna vuonna. On leikattu, kalkittu, lannoitettu, kylvetty ja jo kitkettykin. Kevättä helpotti se, ettei mitään suuria muutoksia tehty.
Vappupäivän iltana lähdimme maalle jatkamaan kevättöitä. Lauantai ei onneksi ollutkaan niin sateinen kuin ennustettiin.
Viljelylaatikoiden parantaminen
Mieheni kunnosti viljelylaatikoitamme. Viime kesänä niissä ei kasvanut mitään kunnolla. Laatikoiden multana oli ollut pääosin savista peltomultaa hiekalla kevennyttänä. Nyt siihen sekoitettiin kasvuturvetta, säkkimultaa ja luonnonlannoitetta, raskas savimulta keveni. Toista laatikkoa myös kohotettiin uudella lautakerroksella. Sunnuntaina tehtiin ensimmäiset kylvöt: persiljaa ja porkkanaa harson alle.
Oma lauantaini meni lannoituksessa: 35 litraa luonnonlannoitetta riitti laatikoiden lisäksi vain marjapensaille ja omenapuille. Aloitin samalla marjapensaiden alustojen kitkemisen ja jatkoin puuhaa sunnuntaina.
Krookukset olivat viikonloppuna parhaimmillaan. Kotona niiden kukinta on jo ohi.
Viime kesänä kokeilin sormustinkukista innostuneena kahta kaksivuotista kasvia, harjaneilikkaa ja maariankelloa. Harjaneilikka on tuttu kasvi lapsuuden kesiltä. Maariankelloa en muista edes nähneeni aiemmin. Sitä kuitenkin kehutaan näyttäväksi perinnekasviksi, joten päätin kokeilla.
Kaksi puutarhaa 