Avainsana-arkisto: Kaksivuotiset

Punaisen ja violetin sävyjä

Heinäkuussa maalla ihaillaan ruusuja ja perinnekukkia. Ruusujen kukinta on parempi kuin monena aiempana vuonna, olisiko lämpimän viime kesän ansiota? Viileän sään ansiosta kukinta on kestänyt pitkään ja alkukuun rankkasateiden jälkeen auenneet kukat ovat säilyneet hyvinä kuivemmassa säässä.

Perinneperinnat eivät hirveästi säistä piittää. Jalopähkämö (Stachys macrantha) ja ukonkello (Campanula latifolia) tuovat puutarhaan violettia väriä, seuranaan valkoiset isotähtiputki (Astrantia major) ja päivänkakkara (Leucanthemum vulgare).

Tammenalus
Etualalla jalopähkämö, oikealla taustalla ukonkello, jonka edessä päivänkakkaroita. Vasemmalla takana isotähtiputki, matalat ja korkea piistukka sormustinkukkia. Tammessa kiipeää humala.

Jalopähkämö näkyy myös saunanedustan ryhmän taustalla. Saunanedusryhmässä on käytetty myös uudempia kasveja, kuten valkokirjavaa komeakuunliljaa (Hosta Fortunei -ryhmä) ’Patriot’, jättipoimulehteä (Alchemilla mollis) ja taustalla näkyvä alppiruusua ’Axel Tigerstedt’. Perinnekasveja kuvassa edustavat sinikuunlilja (Hosta sieboldiana) ’Elegans’, varjolilja (Lilium martagon) ja päivänkakkara.

Saunanedusta

Sormustinkukka (Digitalis purpurea) ja harjaneilikka (Dianthus barbatus) ovat kaksivuotisia. Artikkelikuvan harjaneilikka on isossa perennaryhmässä juurtunut tyviversoistaan ja vakiinnuttanut paikkansa. Sormustinkukan siementaimia kasvaa eri puolilla puutarhaa. Niitä siirrellään täydentämään milloin mitäkin paikkaa.

Ukonkellot
Talon edessä valkokirjokanukka ’Ivory Halo’, ukonkelloja ja sormustinkukka.


RitarinkannusIson ryhmän keskipisteenä kukkii jaloritarinkannus  ’Percival’ (Delphinium Pacific Giant -ryhmä). Valkoisen kukan keskus on musta. Taustalla näkyy pinkkejä sormustinkukkia.

Lempeä kesäpäivä maalla

Sormustinkukat ovat hyötyneet kuivasta ja lämpimästä alkukesästä ja kukkivat ylenpalttisesti. Sormustinkukat, taustalla valkoinen koivunrunko ja punainen vanha aitta, perinnepihaa parhaimmillaan.

img_6514.jpg

Talon edustalla sormustinkukat kukkivat yhdessä ukonkellojen kanssa. Olin jo häätämässä ukonkelloja tuosta ryhmästä märän viime kesän jälkeen. Nyt parempana kesänä ne ovat todella edukseen punaista seinää vasten.

Ukonkellot
Isossa istutusryhmässä kukkivat artikkelikuvan peurankellojen lisäksi ritarinkannukset (Delphinium ’Percifal’)  ja harjaneilikat (Dianthus barbatus).

Ritarinkannukset

Harjaneilikat
Viime kesän lopussa laajennettu tammenalusryhmä näyttää jo varsin valmiilta. Kuvassa pääosassa ovat jalopähkämö (Stachys macrantha), isotähtiputki (Astrantia major subsp. involucrata ’Shaggy’) ja peittokurjenpolvi (Geranium x cantabrigiense). Vasemmassa reunassa on hämykuunliljaa (Hosta undulata ’Erromena’).

Tammenalusryhma
Alapihalla kukkivat loistojasmikkeet (Philadelphus Lewisii ’Tähtisilmä’). seuranaan jalopähkämö ja peittokurjenpolvi.
Jasmikkeet

Perutut päätökset

Päätin aiemmin talvella ottaa tällä kaudella kevyemmin puutarhassa: esikasvatettavat minimiin, ei pistokkaita, mahdollisimman vähän muutoksia puutarhoissa.

Kesäpäivänhatut antavat kivasti väriä loppukesään ja syksyyn, krasseja ei lasketa, kun niiden esikasvatusaika on niin lyhyt ja kiinanasterit sopivat reunuskasveiksi, joista on aina pulaa. Eli vain ihan vähän esikasvatusta nyt kuitenkin…

Ajatukset uuteen kauteen

Artikkelikuvassa on kyläkurjenpolven (Geranium pratense) upea syysväri.

Puutarhakauden päättyminen alkaa lähestyä. Keräsimme vaatimattoman omenasadon ja suurimman luumusadon koskaan. Oli myös aika siirtää kesäkalusteet talvisäilöön.

 

IMG_0823
Luumu on kaunis pikkupuu, vaikka sato III-vyöhykkeellä ei tähän mennessä ole ollut päätähuimaava.

Syksyllä aloitetaan myös tulevan puutarhavuoden valmistelut. Olemme istuttaneet toistasataa isoja kukkasipuleita: tulppaaneja, narsisseja ja laukkoja. Pikkusipuleita maalla on paljon jo entuudestaan. Erottelin myös siemenet aiemmin kuivumaan ottamistani harjaneilikan siemenkodista. Krassin ja kääpiösamettikukan siemenet eivät vielä ole valmiita, eli eivät todennäköisesti ehdikään valmistua. Toimme myös kotoa kesäkukat talviteloille.

IMG_0812
Harjaneilikan (Dianthus barbatus) siemenkotia.

Daaliat ja gladiolukset kukkivat vielä, joten niiden juurakoiden ja mukuloiden nosto on vielä edessä. Kasvimaalle jätimme vielä juureksia ja lehtikaaleja kasvamaan. Lehtikaalia voi korjata vielä pitkälle loppusyksyyn.

 

 

Hetki ennen rajuilmaa

Kesä on edelleen kaksi – kolme viikkoa jäljessä normaalista. Kaksivuotiset harjaneilikat (Dianthus barbatus) ovat ison istutusryhmän väripilkku, seuranaan kukintaansa aloittavat daaliat.  Krassit (Tropaeolum majus) ovat myös vihdoin pääsemässä vauhtiin.

Dahliat_harjaneilikat

Kuunliljojen kukinta ei yleensä säväytä. Viileä kesä on siivittänyt ison istutusryhmän hämykuunliljat (Hosta undulata ’Erromena’) harvinaisen hienoon kukintaan, jota hopeahärkin (Cerastium tomentosum) harmaa lehdistö korostaa. Taustalla loistaa tarhapiisku (Solidago canadensis) kirkkaanvihreänä, kuin keltaista kukintaa ennakoiden.

hamykuunliljat

Loppukesän perennoista aikaisimmat, kultahelokit (Oenothera tetragona) ja nauhukset (Ligularia) ovat aloittaneet. Perhosten ja kimalaisten kuhina nauhuksissa hiljeni iltapäivän lopussa, kun lähestyvä rajuilma tummensi taivaan.

Keltainen_ryhma

Maariankello on wau!-kasvi

MaariankellotViime kesänä kokeilin sormustinkukista innostuneena kahta kaksivuotista kasvia, harjaneilikkaa ja maariankelloa. Harjaneilikka on tuttu kasvi lapsuuden kesiltä. Maariankelloa en muista edes nähneeni aiemmin. Sitä kuitenkin kehutaan näyttäväksi perinnekasviksi, joten päätin kokeilla.

Täydessä kukassa kasvi on lähes epätodellinen, ei tällainen kasvi voi Suomessa pärjätä! Kukista tulee mieleen englantilaisten satukirjojen puutarhat ja niiden rehevyys. Tein aloittelijana sen virheen, että laitoin kelloja liian monta yhteen. Vaikutelma on jopa liian ylenpalttinen.  Jos saan jatkossakin siemenet itämään ja lehtiruusukkeet talvehtimaan, laitan kelloja kolmen ryhmiksi useampaan kohtaan istutusaluetta.

Majesteettiset sormustinkukat ja muita kesän tuojia

Heti ensimmäisenä kesänä maan muokkauksen myötä puutarhaan maalla alkoi nousta sormustinkukkien lehtiruusukkeita. Joka vuosi niitä nousee jonnekin. Katajaryhmän luona on ollut paras paikka. Näiden kahden varret eivät ole tämän kesän sateista piitanneet vaan kohottautuvat ylväästi kohti taivaita.

Sormustinkukat
Kylmänä ja sateisena kesänä kasvit ovat myöhäisemmässä kuin aiempina kesinä. Krassit isossa padassa ovat aloittaneet kukinnan. Lajike on ’Jewel Cherry Rose’. Ja kukkia on tässä vaiheessa tasan tuo yksi 😉 Onneksi puutarhassa riittää päivänkakkaroita tuomaan kesäistä tunnelmaa. Tätä vaatimatonta kaunotarta ei kerta kaikkiaan voi vastustaa. Myös pitkään kukkiva, ja mielestäni kovin aliarvostettu neilikkaruusu aloittelee kukintaa. Jos kasvi kukkii ylettömän runsaasti kolmosvyöhykkeellä heinäkuun alusta pitkälle syyskuulle, se todella ansaitsee paikkansa puutarhassa!

KrassiPäivänkakkaraNeilikkaruusu

Sade, sitä on täällä tänä kesänä riittänyt. Tämän päivän ukkoset kiersivät puutarhamme, mutta kuurot kastelivat kuitenkin. Pisarat kuunlehtien lehdillä jaksavat ihastuttaa, vaikka toki kovasti kaipaisimme jo kesän lämpöä.

Kuunliljat